Edessan pyhät marttyyrit Šarbil ja Babaia

Šarbil (Sarbelos) oli pakanallinen pappi Edessan kaupungissa keisari Trajanuksen (98–117) ajan lopulla. Hän keskusteli usein kaupungin kristittyjen piispan Bar Samjan kanssa. Eräänä päivänä Šarbil oli valmistautumassa epäjumalanpalvelijoiden juhlaan sonnustautuneena kulta- ja jalokivikoristeisiin. Rituaalien aikana hän tapasi painaa korvansa Nebun ja Baalin patsaita vasten ja julistaa ihmisille, että heidän uhriensa ansiosta jumalat olisivat heille suosiollisia. Bar Samja tuli varoittamaan häntä vakavasti siitä, että hän joutuisi vastaamaan Jumalalle, mikäli johtaisi kansaa harhaan. Piispa kertoi hänelle Kristuksesta ja Jumalan armo kosketti häntä. Šarbil toimitti pakanalliset juhlamenot, mutta jo seuraavana päivänä hän tuli sisarensa Babaian kanssa piispan luokse ja pyysi kastetta. Pian Šarbil kertoi ihmisille valehdelleensa uskotellessaan, että jumalat olivat puhuneet hänelle.

Uutiset papin kääntymyksestä levisivät kaupungilla, ja roomalaiset hallintomiehet määräsivät Šarbilin pidätettäväksi. Kun Šarbil sanoutui irti pakanallisista uskomuksista, häntä kidutettiin ja hänet suljettiin kahdeksi kuukaudeksi vankilaan. Uusien kuulustelujen jälkeen häntä kidutettiin lisää, minkä jälkeen hänet tuomittiin kuolemaan sahaamalla ja mestaamalla. Kärsimystensä aikana Šarbil pysyi rauhallisena aivan kuin hänen sielunsa olisi ollut jo taivaassa. Lopulta hänet mestattiin.

Šarbilin sisar Babaia, joka oli seurannut tapahtumia, tuli ja levitti päällysvaatteensa veljensä ylle yrittäen kerätä talteen hänen pyhän verensä. Babaia rukoili, että heidän sielunsa saisivat yhdistyä Kristuksessa. Silloin hänetkin ilmiannettiin ja lyhyen kidutuksen jälkeen tyttö mestattiin samalla paikalla. Näin hänen verensä sekoittui Šarbilin vereen. Myöhemmin kristityt ottivat heidän ruumiinsa ja hautasivat ne piispa Ab Šelaman (Abselamos) hautaan.