Pyhän Johannes Krysostomoksen pyhäinjäännösten siirtäminen

Kun koko maailman opettaja ja kirkon tukipylväs pyhä Johannes Krysostomos (13.11.) kuoli 14.9.407 maanpakolaisuudessa Kappadokian Komanassa, hänen pyhä ruumiinsa laskettiin lepoon pyhien marttyyrien Basiliskoksen ja Lukianoksen rinnalle. Johanneksen karkottaneet keisari Arkadios ja keisarinna Eudoksia kuolivat seuraavana vuonna Konstantinopolissa. Valtaistuimelle nousi heidän poikansa Teodosios II (408–450). Johannesta tukeneet piispat pääsivät vähitellen palaamaan istuimilleen, mutta eräät pahantahtoiset piispat Aleksandrian patriarkan Teofiloksen johdolla aiheuttivat ongelmia hyökkäämällä jatkuvasti Johanneksen muistoa vastaan. Vastakkainasettelu kesti lähes kolme vuosikymmentä. Kun pyhä Proklos (20.11.) nousi vuonna 434 Konstantinopolin arkkipiispaksi, hän ryhtyi toimiin Johanneksen maineen palauttamiseksi. Kolmessa vuodessa hän sai keisarin suostumaan pyhän Johanneksen reliikkien siirtämiseen Komanasta Konstantinopoliin. Myöntymisellä oli suuri merkitys, sillä näin valtiollinen mahti tunnusti toimineensa väärin pyhää esipaimenta ja hänen seuraajiaan kohtaan.

Keisari Teodosios jopa kirjoitti Johannekselle kirjeen pyytäen nöyrästi anteeksi isänsä aloittamaa vainoa. Kerrotaan, että keisari kirjoitti kirjeen vasta, kun Komanasta ilmoitettiin, että arkku oli kuin kasvanut kiinni maahan eikä sitä saatu liikahtamaankaan – aivan kuin pyhä itse olisi kieltäytynyt lähtemästä. Keisarin kirjeessä Johannesta pyydettiin palaamaan kaupunkiinsa kaikkien niiden iloksi, jotka olivat odottaneet häntä vuosikaudet. Kun kirje oli asetettu pyhän Johanneksen rinnan päälle, arkku saatiin liikkeelle ja siirrettiin juhlallisesti pääkaupunkiin.

Kun saattueen laiva saapui Konstantinopolin liepeille Khalkedoniin tammikuussa 437, sen ympäröi valtaisa määrä kaikenkokoisia aluksia, jotka oli koristeltu näyttävästi ja joissa paloi soihtuja juhlavalaistuksena. Näytti siltä kuin koko salmi olisi muuttunut kaupungiksi.

Laivan rantauduttua itse keisari Teodosios tuli vastaanottamaan pyhän esipaimenen. Keisari kumarsi maahan asti, painoi kasvonsa reliikkiarkkua vasten ja pyysi pyhää Johannesta antamaan anteeksi kaikki tätä ja tämän ystäviä vastaan tehdyt rikkomukset. Samalla erään lesken kartano, jonka keisarinna Eudoksia oli ottanut haltuunsa Johanneksen karkotuksen aikoihin, palautettiin oikealle omistajalleen.

Pyhän Johannes Krysostomoksen reliikit vietiin ensin apostoli Tuomaan kirkkoon Amantioksen alueelle. Siellä keisarinna Eudoksian hauta-arkku oli aika ajoin värissyt oudosti jo parinkymmenen vuoden ajan, mutta Krysostomoksen reliikkien paikalla käynnin jälkeen värinä lakkasi.

Seuraavaksi saattue kantoi Krysostomoksen reliikit Pyhän Irenen kirkkoon ja asetti ne piispanistuimelle. Kansa huusi riemuiten: ”Pyhä isä, ota haltuusi istuimesi!” Lopulta saatto tuli Pyhien apostolien kirkkoon, jonne keisarit ja patriarkat haudattiin. Krysostomoksen reliikit asetettiin alttarin alle. Toimitettiin liturgiapalvelus, jonka aikana tapahtui useita ihmeitä. Myöhemmin reliikeistä alkoi vuotaa mirhaa, jota tihkui jopa reliikkien hopeasuojuksen läpi. Se näytti vuotavan pyhän Johanneksen päästä tai kädestä, joskus polvesta tai parrasta.

Sittemmin pyhän Johannes Krysostomoksen reliikkejä on levinnyt ympäri maailmaa. Niiden kautta hänen isällinen ja armontäyteinen läsnäolonsa on ollut siunaukseksi lukemattomille kristityille. Kuuluisin reliikki on Athoksella Vatopedin luostarissa säilytettävä pääkallo, jonka iho on säilynyt maatumattomana. Oikea korva, johon apostoli Paavali puhui ilmestyessään Johannekselle, on säilynyt turmeltumattomana. Athoksella säilytetään myös Krysostomoksen kättä. Ristiretkeläiset ryöstivät osan reliikeistä Konstantinopolista vuonna 1204 ja veivät ne Roomaan. 800 vuotta myöhemmin paavi Johannes Paavali II palautti reliikit Konstantinopolin patriarkalle.