Itävallan metropoliitta Arsenioksen tervehdys arkkipiispa Elialle Hänen Kaikkipyhyytensä, Ekumeenisen patriarkka Bartolomeoksen puolesta

Metropoliitta Arsenios puhumassa arkkipiispa Elialle.
Toimeen asettamisen suorittanut metropoliitta Arsenios puhumassa arkkipiispa Elialle. Kuva: Maria Hattunen.

Kunnioitettu Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Elia, rakas veljemme Kristuksessa!

Kristuksen suuressa ilossa ja vilpittömästi liikuttuneena seison tällä hetkellä Hänen Kaikkipyhyytensä, kunnioitetun esipaimenemme Ekumeenisen patriarkkamme Bartolomeoksen edustajana ja meidän kaikkien yhteisen Kristuksen Pyhän ja Suuren Kirkon puolesta tässä tilaisuudessa, jossa Teidät asetetaan Ekumeenisen Patriarkaatin alaisen Suomen autonomisen kirkon pyhälle arkkipiispanistuimelle.

Tuon patriarkkamme kunnioitettavat isälliset toivotukset ja patriarkaaliset siunaukset Teidän Korkea-arvoisuudellenne paimentyönne alkuun Teidän toimiessanne tämän Ekumeenisen Patriarkaatin autonomisen alueen kanonisena paimenena. Kun edeltäjänne arkkipiispa Leo jäi eläkkeelle toimestaan, patriarkkamme otti ilolla vastaan Valamon luostarissa pidetyn papiston ja maallikoiden kokouksen ehdotuksen ja Pyhässä Synodissa tapahtuneen Teidän yksimielisen valintanne. Hän suositteli Teitä myönteisesti Pyhälle Synodille, tuntien tarkoin Suomen ortodoksisten uskovien pastoraaliset tarpeet nykyajan monin tavoin haastavassa maailmassa. Johtaessaan Ekumeenisen Patriarkaatin Suomen ortodoksiselle kirkolle myöntämän autonomian 100-vuotisjuhlan viettoa vuosi sitten, hän totesi kuvaavasti:

Yksi vanhemman suurimmista iloista on nähdä Jumalan työskentelevän lapsensa kautta tämän kasvaessa ja kypsyessä… Äitikirkko iloitsee ja kiittää Jumalaa Hänen Armostaan Suomen kirkkoa kohtaan. Ylistämme Jumalaa tästä ”saviastioissa olevasta aarteesta” (2. Kor. 4:7), jonka kautta osoitetaan, että taivaallinen voima kuuluu Jumalalle eikä meille.

Valittuna saviastianaTekin, kunnianarvoisin veli, otatte nyt Oulun metropoliitan toimen menestyksekkään hoitamisen jälkeen vastuullenne tämän paikallisen, Konstantinopolin Ekumeenisen istuimen alaisen historiallisen autonomisen kirkon valitun lauman kaitsemisen.

Teidät kutsutaan sen kanonisena paimenena ja suojelijana välittämään kaikille todellista valoa, Kristuksen valoa, joka valaisee ja elävöittää jokaisen maailmaan tulevan ihmisen. Teidät kutsutaan todistamaan ortodoksisuuden etiikasta, dialogin hengestä, keskinäisestä kunnioituksesta, todellisesta rakkaudesta ja jokaisen ihmispersoonan arvostamisesta, kuten arvokkaasti ovat tehneet myös edeltäjänne ja erityisesti kaksi viimeisintä – Korkea-arvoiset Johannes ja Leo.

Tässä pyhässä velvollisuudessa meillä kaikilla on esimerkkinä, oppaana, perustana ja pastoraalisen toiminnan ja huolenpidon lähtökohtana se perinteiden kunnioittamisen sekä herkän nykyajan haasteiden ymmärtämisen esikuva, jonka Konstantinopolin Kirkon kunniakasta ja pyhää Ekumeenista istuinta jo kolmen vuosikymmenen ajan johtanut isämme ja Patriarkkamme meille kaikille tarjoaa.

Apostoli Paavalin mukaan ”tavoitelkaa sitä, mikä on korkealla … mikä on ylhäällä” (Kol. 3:1,2), mutta ennen sinne siirtymistä, meitä huolestuttavat täällä maailmassa sen moninaiset järkyttävät kehityskulut ja levottomuudet. Siksi tarvitsemme entistä enemmän keskinäistä apua ja tukea kaikilla tasoilla, jotta rukouksillamme ja teoillamme vahvistaisimme ihmistä kaikin tavoin ja kaikkialla, niin ulkoisesti kuin sisäisesti. Tässä on tärkeää Suomen ortodoksisen kirkon kolmen hiippakunnan (Helsingin, Kuopion ja Karjalan sekä Oulun) sujuva yhteistyö valtiollisten ja muiden Suomen viranomaisten kanssa kaikkien ihmisten hyväksi heitä toisistaan erottelematta.

Kunniallisen ja vastuusta painavan palvelutehtävän ohella otatte vastaan pyhän perinnön, joka käsittää pyhien kirjoitusten, pyhien marttyyrien todistuksen, pyhien isien ja esipaimenten Jumalan innoittamien kirjoitusten, pyhien Ekumeenisten synodien päätösten sekä pyhien miesten ja naisten tunnustukset – tässä muistamme erityisesti kaikkia 11. vuosisadasta lähtien täällä lähetystyötä tehneitä, mukaan lukien kahta Pyhän Synodimme marraskuussa 2018 pyhien joukkoon liittämää pyhää, pyhittäjä Johannes Valamolaista (1873–1958) ja pyhää marttyyria ja tunnustajaa Johannes Sonkajanrantalaista (1884–1918), jotka elivät ja toimivat Suomessa.

Korkeasti Pyhitetty rakas veli! Olette jo saaneet siunauksen Hänen Kaikkipyhyydeltään äskettäisen patriarkaatin juhlan yhteydessä. Tänään tämän virallisen kirkollisen toimituksen kautta Teidät asetetaan Suomessa olevan Kristuksen Kirkon lampunjalkaan, ja Teillä on kaikki edellytykset, lahjat ja korkeat tavoitteet työhön Suomen autonomisen ortodoksisen kirkon hyväksi, Pyhän Kolmiyhteisen Jumalan kunniaksi. Käännymme rukouksissamme nöyrästi Herramme Jeesuksen Kristuksen, jonka pyhää syntymää pian juhlimme, puoleen, että Hän vahvistaisi Teitä toteuttamaan monien vuosien ajan näkemyksiänne ja vahvistamaan ortodoksisen kristillisyyden läsnäoloa Suomessa ja Euroopassa, tuomalla esiin ortodoksisen uskon opetuksia ja identiteettiä, Synodaliteetin arvoa ja Äitikirkon varmaa todistusta.