Pyhä apostoli Andreas Ensinkutsuttu 30.11.

Kirkko muistelee 30.11. pyhää apostoli Andreas Ensinkutsuttua, jota kunnioitetaan Konstantinopolin kirkon perustajana. Tämän Kristuksen ensimmäisenä kutsuman opetuslapsen oppilas, Stakhys, palveli kaupungin ensimmäisenä piispana vuosina 38–54. 

Tänä vuonna juhlan jumalanpalveluksiin Ekumeenisessa patriarkaatissa osallistuu myös Suomen ortodoksisen kirkon edustus: kanonista valintaansa varten Fanariin matkustanut arkkipiispaksi valittu Oulun metropoliitta Elia, ylidiakoni Andreas Salminen ja teologinen sihteeri Jelisei Heikkilä.

Kristuksen kunniakas apostoli Andreas oli apostoli Pietarin veli. Heidän isänsä nimi oli Joona ja he olivat kotoisin Galilean Betsaidan kylästä Genesaretinjärven länsirannalta. Toisin kuin Pietari, Andreas ei mennyt naimisiin vaan pysyi yksinäisenä ja eli Pietarin kotona. Veljekset ansaitsivat elatuksensa kalastajina ja elivät vanhan liiton lain vaatimuksia noudattaen.

Kuultuaan Johannes Kastajan kulkevan ympäri Juudeaa ja Jordanin laaksoa saarnaamassa parannuksen sanomaa Andreas jätti kaiken ja lähti hänen opetuslapsekseen. Muutama päivä Jeesuksen kasteen jälkeen Johannes Kastaja keskusteli Andreaksen ja toisen oppilaansa Johanneksen kanssa. Silloin Jeesus itse tuli paikalle ja Andreas sai nähdä, kuinka Johannes Kastaja katsoi Jeesusta, osoitti Häntä ja lausui: ”Katso, Jumalan karitsa!” Näillä sanoilla Johannes osoitti heille Hänet, jonka edelläkävijäksi hänet oli valittu, ja Andreas ja Johannes lähtivät Jeesuksen perään päästäkseen tuntemaan Hänet paremmin. Jeesus kääntyi ja kysyi heiltä: ”Mitä te haluatte?” ”Rabbi”, he vastasivat kunnioittavasti, ”missä sinä asut?” ”Tulkaa, niin näette”, Jeesus vastasi. Niin he menivät yhdessä paikkaan, jossa Jeesus majaili kuin muukalainen tai matkamies. He jäivät kyselemään Häneltä kaikenlaista koko loppuillaksi. He eivät kuitenkaan vielä ymmärtäneet Hänen olevan maailman Vapahtaja ja Jumalan Poika.

Jeesuksen kanssa keskustellessaan Andreas vakuuttui, että Jeesus oli juutalaisten vuosisatoja odottama Messias. Andreas ei kyennyt pitämään iloa sisällään vaan riensi kotiinsa ja kertoi veljelleen Simonille: ”Me olemme löytäneet Messiaan!” ja toi hänetkin Jeesuksen luokse. Pyhä Andreas oli ensimmäinen, joka tunnisti Kristuksen ja ilmoitti Hänet Pietarille, apostolien tulevalle johtajalle, ja siksi Andreaksesta käytetään nimitystä ”Ensinkutsuttu”.

Andreas seurasi Vapahtajaa kaikkialle, kyliin ja kaupunkeihin, erämaahan ja vuorille saadakseen juoda Hänen sanojensa virrasta yhä syvemmin. Andreas esitteli Kristukselle pojan, jonka viisi leipää ja kaksi kalaa Hän siunasi ja ruokki niillä 5 000 henkeä. Andreas oli Jeesuksen läheisimpiä oppilaita. Andreaksen rakkaimpia ystäviä oli apostoli Filippus, joka hänkin oli kotoisin Betsaidasta. Filippus tiesi, että Andreas keskusteli Jeesuksen kanssa tuttavallisemmin kuin hän itse, ja siksi hän kääntyi Andreaksen puoleen, kun eräät kreikkalaiset tahtoivat nähdä Jeesuksen.

Pyhä Andreas Ensinkutsuttu sai todistaa kaiken, mitä Jerusalemissa tapahtui Herramme eläväksitekevän kärsimyksen aikana, ja nähdä Vapahtajan ylösnousemuksen jälkeisiä ilmestymisiä. Helluntaina hän sai vastaanottaa Pyhän Hengen täyteyden tulisten kielten muodossa, ja kun apostolit lähtivät kaikkeen maailmaan, Andreaksen osaksi tuli julistaa evankeliumia Mustanmeren rannikolla, Bityniassa ja Traakiassa sekä Kreikan Tessaliassa, Makedoniassa ja Akaiassa. Kirkkoisistä Eusebius mainitsee hänen saarnanneen Skyytiassa, Gregorios Teologi Epeiroksessa ja Hieronymus Akaiassa.

Amisoksen kaupungissa Mustanmeren itäpuolella pyhä Andreas paransi useita sairaita ja käännytti kristinuskoon suuren joukon uskostaan vieraantuneita juutalaisia. Apostoli Andreas kulki ilman rahakukkaroa, laukkua tai sauvaa ja kohtasi loputtomasti vaivoja, sairauksia, ahdistusta ja vainoa, mutta Pyhä Henki oli kaikkialla hänen kanssaan, puhui hänen suunsa kautta, paransi sairaita ja teki ihmeellisiä tekoja sekä antoi hänelle iloa ja kärsivällisyyttä koettelemuksissa. Apostoli Andreas ohjasi sielut toiseen syntymään pyhässä kasteessa, vihki seurakunnille pappeja ja heidän johtoonsa piispoja sekä järjesti kirkon jumalanpalveluselämää. Julistettuaan evankeliumia Trapezuntassa ja Lazikassa Andreas päätti palata Jerusalemiin pääsiäiseksi nähdäkseen veljensä Pietarin sekä Paavalin, jonka oli kuullut tulleen koko maailman apostoliksi.

Myöhemmin Andreas näki ilmestyksen, jossa häntä kehotettiin lähtemään Bityniaan. Hän julisti evankeliumia Nikeassa, Nikomedeiassa, Khalkedonissa ja Amastriksessa. Sekä vanhojen uskontojen harjoittajat että sofistit petollisine argumentteineen hyökkäsivät Andreasta vastaan, mutta hän sai heidät hämmennyksiin viisaudellaan ja ihmeteoillaan.

Kun Andreas tuli Pontoksen Sinopeen, hän sai kuulla apostoli Mattiaksen olevan kaupungin vankilassa. Andreas rukoili palavasti ja Mattiaksen kahleet kirposivat, vankilan ovet avautuivat ja hän käveli vapauteen. Hieman myöhemmin väkijoukko raivostui Andreakselle. He sitoivat hänet ja vetivät pitkin kaupungin katuja sekä hakkasivat armottomasti. Apostoli kesti kaiken yhtä hiljaa kuin Herransa Kristus, Jumalan karitsa. Väkijoukko luuli Andreaksen jo kuolleen. He veivät ruumiin kaupungin ulkopuolelle ja heittivät sen tunkiolle. Andreas kuitenkin tuli tajuihinsa ja astui uudestaan kaupunkilaisten eteen jo seuraavana päivänä. Nähdessään hänen lujuutensa, kärsivällisyytensä ja ihmetekonsa ihmiset alkoivat pyytää häneltä anteeksi, ja lopulta moni antoi kastaa itsensä. Sinopessa Andreas myös tapasi veljensä Pietarin, joka tuli kaupunkiin.

Käytyään idempänä vahvistamassa uskovia Trapezuntan alueelle perustamissaan seurakunnissa Andreas suuntasi takaisin Jerusalemiin kokoukseen, jossa apostolit päättivät, että uskoon tulevien pakanoiden ei tarvitse noudattaa Mooseksen lakia (Ap.t. 15). Pääsiäisjuhlan jälkeen Andreas lähti Mattiaksen ja Taddeuksen kanssa Mesopotamiaan, jossa hän erosi heistä ja suuntasi kulkunsa kohti Mustanmeren pakanallisia alueita Krimin seudulla. Dneprjoen rannalla, nykyisen Kiovan kohdalla, Andreas näki unessa, kuinka alueelle nousee suuri kaupunki, josta Jumalan armo säteilee ympäristöön; kaupunkiin kohoaa monia kirkkoja ja se valaisee koko Venäjän maan. Andreas nousi kukkuloille, siunasi ne, pystytti ristin ja profetoi, että täällä asuva kansa tulee vastaanottamaan kristinuskon Bysantista.

Krimin alueelta Andreas matkasi Byzantionin (myöh. Konstantinopolin) kautta Traakiaan, Makedoniaan ja aina Patran kaupunkiin saakka. Patrassa Andreas paransi prokonsulin vaimon Maximillan silmäsairauden mutta kieltäytyi hänelle tarjotusta palkkiosummasta. Sen sijaan hän johdatti Maximillan uskoon. Eräs Job-niminen mies parani leprastaan ja alkoi seurata Andreasta kaikkialle. Pian kaupungissa oli iso kristittyjen yhteisö. Prokonsuli Aigeateksen poissaollessa Andreas käännytti hänen veljensä ja virkansa hoitajan Stratokleksen. Palattuaan Aigeates raivostui nähdessään kristinuskon levinneen jo omaan perheeseensä ja määräsi Andreaksen pidätettäväksi. Vankilassakin Andreas jatkoi evankeliumin julistamista. Kun Stratokles tuli katsomaan häntä, apostoli vihki hänet kaupungin piispaksi.

Muutaman päivän kuluttua apostolia kuulusteltiin. Hän ylisti ristin salaisuutta: kuinka ihmiskunnan Luoja kesti ristin kärsimyksen vapaaehtoisesti ja rakkaudesta. Tämä ärsytti kuulustelijoita, jotka uhkasivat Andreasta ristiinnaulitsemisella. ”Jos pelkäisin ristiinnaulitsemista, en koskaan ylistäisi ristiä”, Andreas vastasi. Aikansa Andreasta kuunneltuaan Aigeates tuomitsi hänet ristiinnaulittavaksi. Andreas lausui: ”Minä olen Kristuksen ristin palvelija ja halajan kuolla ristillä. Sinäkin voit paeta ikuista rangaistusta, jos uskot Kristukseen. Sinun rangaistuksesi saa minut kärsimään enemmän kuin omat kärsimykseni. Minun tuskani loppuvat päivässä tai kahdessa, mutta sinun tuskasi ei lopu tuhannessa vuodessakaan. Älä siis enennä omia kidutuksiasi, älä sytytä itsellesi ikuista tulta.” Tämän kuultuaan raivostunut Aigeates määräsi Andreaksen kiinnitettäväksi ristille mutta ilman nauloja, jotta hänen kärsimyksensä pitkittyisivät.

Kun apostolia vietiin rangaistuksen täytäntöönpanon paikalle, jotkut tapahtumaa seuranneet huusivat: ”Mitä pahaa tämä Jumalan ystävä on tehnyt? Miksi hänet ristiinnaulitaan?” Andreas pyysi heitä vaikenemaan. Nähdessään häntä odottavan ristin Andreas huudahti: ”Ole tervehditty, Kristuksen lihan pyhittämä risti, jonka Hänen jäsenensä ovat koristaneet kuin helmet! Ennen kuin Herra naulittiin sinuun, ihmiset kavahtivat sinua, mutta nyt sinua rakastetaan ja kaivataan kiihkeästi. Uskovaiset tietävät, millainen ilo sinussa piilee ja millainen palkkio sinun kestäjääsi odottaa. Riemuiten ja rohkeana käyn tykösi, risti, ota minut vastaan iloiten, sillä minä olen Hänen oppilaansa, Hänen joka kerran päällesi nostettiin!” Pyhä apostoli antoi vaatteensa kiduttajilleen. Hänet sidottiin ruo’oilla kiinni X:n muotoiseen ristiin ranteistaan ja nilkoistaan pää alaspäin.

Väkeä kertyi paikalle tuhansittain. Andreas kehotti heitä kestämään väliaikaiset kärsimykset. Hän riippui ristillä yön yli. Toisena päivänä hän lausui: ”Minä näen jo Kuninkaani, minä ylistän Häntä, minä seison jo Hänen rinnallaan.” Andreaksen hahmo muuttui hohtavan kirkkaaksi ja hän nukkui pois. Maximilla järjesti hänelle hautapaikan ja voiteli pyhän ruumiin, joka haudattiin kunniallisesti.

Pyhä Artemios (20.10.) toi keisari Konstantiuksen käskystä pyhän apostoli Andreaksen kallisarvoiset reliikit Patrasta Konstantinopoliin 3.3.357. Ne asetettiin uuteen Pyhien apostolien kirkkoon yhdessä apostolien Luukkaan ja Taddeuksen reliikkien kanssa. Puoli vuosituhatta myöhemmin ne tuotiin takaisin Patraan keisari Basileios I:n (867–886) käskystä. Vuonna 1460, hieman ennen kuin turkkilaiset valtasivat Peloponnesoksen, Tuomas Paleologos toi ne Roomaan paavi Pius II:lle (1458–1464). Vuonna 1964 pyhän apostolin kallo palautettiin Patraan uskovien suureksi iloksi.

Pyhään Andreakseen on liitetty monenlaisia legendoja kuten Jumalanäidin kirkon rakentaminen Byzantioniin, saarnamatka Venäjällä ja käynti Laatokalla Valamon saarella; muinaisenglantilaisessa runossa mainitaan jopa Etiopian matka. Pyhää Andreasta kunnioitetaan myös Skotlannin suojelijana, sillä patralaisen Rulen (Regulus) kerrotaan vieneen osan pyhän apostolin reliikeistä Skotlantiin ja rakentaneen niiden kunniaksi kirkon ennen kuin hänestä itsestään tuli alueen ensimmäinen piispa. Pyhälle Andreakselle omistettuja kirkkoja on kaikkialla maailmassa. Kreikan, Skotlannin, Venäjän ja Karjalan lisäksi pyhää apostoli Andreasta kunnioittavat omana suojelijanaan esimerkiksi Avranches, Brabant, Brunswick, Burgundi, Holstein, Luxemburg, Minden, Pesaro ja Yetminster. Erityisesti merimiehet ja kalastajat ovat pitäneet häntä omana suojeluspyhänään. Kuvataiteessa Andreas on esitetty vaaleapartaisena vanhuksena kalan, kalaverkon, köyden tai veneen kanssa tai pää alaspäin ristiinnaulittuna.

Pyhän elämäkerta: Synaksarion