Pyhittäjä Paavali Yksinkertainen
Autuas Paavali oli vilpitön, hyväntahtoinen talonpoika 300-luvun Egyptissä. Hänellä oli hyvin kaunis mutta ilkeä ja huikentelevainen vaimo, joka petti häntä salaa. Kerran kun Paavali palasi odottamatta pellolta, hän löysi vaimonsa synninteosta toisen miehen kanssa. Hän hymähti vain: ”No niin, jos kerran asiat ovat näin, minä lähden pois ja ryhdyn munkiksi.” Miehelle hän sanoi: ”Pidä huolta hänestä ja hänen lapsistaan.”
Paavali kulki syvälle erämaahan pyhittäjä Antonios Suuren luo. Hän koputti tämän ovea ja pyysi saada ryhtyä munkiksi hänen ohjauksessaan. Antonios suhtautui torjuvasti: ”Olet liian vanha munkiksi. 60-vuotias ei pysty kestämään puutteellista elämää erämaassa. Palaa kotikylääsi tai mene yhteiselämäluostariin, missä toiset veljet auttavat sinua.” Sitten hän sulki ovensa eikä näyttäytynyt kolmeen päivään.
Kun Antonios aukaisi neljäntenä päivänä ovensa, Paavali oli yhä ulkopuolella ja kieltäytyi lähtemästä mihinkään muualle. Silloin Antonios heltyi ja sanoi hänelle: ”Jos olet kuuliainen ja toteutat kaiken, mitä sanon sinulle, voit pelastua täälläkin.”
Jätettyään Paavalin vielä joksikin aikaa ulos seisomaan Antonios toi hänelle liotettuja palmunlehtiä ja käski hänen punoa niistä köysiä hänen esimerkkinsä mukaan. Paavali teki työtä käskettyä. Antonios moitti hänen työtään ja käski hänen purkaa köyden ja punoa se uudelleen. Vastustelematta ja nöyrästi Paavali aloitti työnsä alusta. Illan koittaessa Antonios otti esiin kolme liotettua leipää. Koetellakseen uutta monta päivää paastonnutta noviisiaan hän alkoi lukea poikkeuksellisen hitaasti ruokailua edeltäviä kahtatoista psalmia. Sen jälkeen Antonios söi yhden leivän, mutta Paavalille hän tarjosi vielä toisenkin. Tämä kuitenkin kieltäytyi. ”Jos sinä, isä, syöt toisen, niin silloin minäkin syön”, hän sanoi. ”Yksi riittää minulle, olenhan munkki”, Antonios vastasi. ”Minullekin riittää yksi”, Paavali sanoi, ”sillä minäkin tahdon ryhtyä munkiksi.”
Abba Antonios koetteli Paavalin kärsivällisyyttä myös käskemällä hänen ensin nostaa vettä kaivosta ja kaataa se sitten maahan. Hän repi Paavalin vaatteen ja käski hänen paikata sen. Kun Antonios näki Paavalin kuuliaisuuden ja kärsivällisyyden ja havaitsi tämän seuraavan kaikessa innokkaasti hänen esimerkkiään, hän sanoi: ”Jos voit elää tällä tavoin joka päivä, jää tänne minun luokseni.” Paavali sanoi: ”Jos jotakin pahempaa kuin tämä tapahtuu minulle, en tiedä kestänkö sen. Mutta siitä, mitä tähän mennessä olen nähnyt, pystyn selviytymään helposti.” Seuraavana päivänä Antonios julisti hänelle iloisesti: ”Nyt sinä olet munkki!”
Joidenkin kuukausien kuluttua Antonios rakennutti Paavalille keljamajan jonkin matkan päähän sanoen: ”Munkkina sinun pitää olla myös yksin, että tottuisit taistelemaan demoneja vastaan.” Paavali asui urheasti yksin kokonaisen vuoden ja sai Jumalalta lahjaksi kyvyn tehdä ihmeitä sekä ajaa pois demoneja.
Kerran pyhän Antonioksen luokse tuotiin nuori mies, jossa asui pelottava ja herjaava riivaajahenki. Antonios sanoi, ettei hän pysty ajamaan sitä pois, koska hän ei ole saanut voimaa karkottaa suurimpia demoneja. Hän lähetti nuorukaisen Paavalin luo ja käski tätä karkottamaan riivaajan. Paavali rukoili palavasti apua Jumalalta, meni nuorukaisen luo, läimäytti tätä viitallaan selkään ja sanoi: ”Abba Antonios käskee sinun lähteä pois tästä ihmisestä.” Mutta demoni vain syyti miehen suulla herjauksia häntä ja Antoniosta vastaan. Silloin Paavali tuli ulos keljastaan keskipäivän kuumimpaan aikaan, asettui rukoilemaan paljaalle kalliolle ja sanoi Kristukselle yksinkertaiseen tapaansa: ”Tiedäkin, Herra, etten lähde tästä paikasta, en syö enkä juo, kunnes kuolen, jollet karkota demonia tästä luodustasi.” Silloin demoni kirkaisi: ”Lähden, lähden! Paavalin yksinkertaisuus karkottaa minut.” Poistuessaan nuorukaisesta se muuttui lohikäärmeen hahmoiseksi ja hukuttautui Punaiseen mereen.
Näin suuria sai aikaan nöyrä ja sävyisä Paavali. Kaikki isät erämaassa kunnioittivat häntä hänen yksinkertaisuutensa ja viattomuutensa tähden. Palveltuaan hyvin Herraansa hän siirtyi iankaikkisiin majoihin.