Paasto on vapaaehtoinen valmistautuminen juhlaan – metropoliitta Arsenin paimenkirje joulupaaston alkaessa
Tulevan Kristuksen syntymäjuhlan voimme tuntea suureksi juhlaksi vain, jos valmistaudumme siihen sekä fyysisesti että hengellisesti. Kristityn ulkoiseen valmistautumiseen ei kuulu ”pikkujoulujen” vietto, vaan sen sijaan elämän rajoittaminen neljänkymmenen päivän ajaksi tavalla, joka myös tuntuu omassa elämässä. Tämä merkitsee paaston sallimia ruokia ja huvituksista kieltäytymistä.
Paasto ei merkitse itsensä kiusaamista, vaan omaa halua luopua jostain Kristuksen tähden. Se on ihmisen vapaaehtoinen uhri Jumalalle. On ymmärrettävä, että itselle asetetut rajoitukset eivät koske ainoastaan ruokaa, vaan myös tarpeetonta viihdettä ja ennen muuta hyödyttömistä tavoista luopumista. Nämä fyysiset yritykset ja pyrkimykset liittyvät siihen, että juhlaan valmistautumisen ajalla kykenisimme paremmin ja suuremmassa määrin omistautumaan rukoukselle.
Tämäkin paastonaika on hyvä ajankohta lisätä osallistumista kirkon jumalanpalveluselämään. Vaikka joulupaastossa ei ole erityisiä juhlaan ohjaavia teemoja, kuten suuressa paastossa, niin liturgiset tekstit ja laulut johdattavat kuitenkin ajatukset hengellisiin asioihin ja auttavat irtautumaan kaupallisesta hälinästä. Joulusta muistuttaa kuitenkin vasta Kristuksen syntymän esijuhla, joka alkaa 20. joulukuuta.
Paaston aikana on hyvä muuttaa elämäntapaansa ainakin siten, että lukee kirkkokalenteriin merkityt päivän tekstit, pyhien elämäkerrat ja rukoilee aamu- ja iltarukoukset. Jumalan avulla käytännöstä voi tulla tapa, josta on hyötyä paaston päätyttyäkin. Myös ruokapaasto on tarpeen, mutta senkin on oltava vapaaehtoista ja yhdistettynä hengelliseen elämään. Oman ongelmansa tuo, jos koko perhe ei paastoa. Kuitenkaan kukaan ei voi viimeisellä tuomiolla perustella laiskuuttaan sillä, että muut tekivät samoin. Kristitylle paasto ei ole vain henkilökohtainen saavutus, vaan myös julistusta uskosta.
Sunnuntaisten jumalanpalvelusten lisäksi kirkossa on joulupaaston aikana syytä käydä Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian temppeliinkäynnin juhlana ja pyhän apostoli Andreaksen, pyhän Nikolaoksen, pyhän neitsytmarttyyri Lucian, pyhittäjä Trifon Petsamolaisen, pyhän Johannes Kronstadtilaisen sekä marttyyri Anastasian juhlapäivänä. Mitä useammin voi käydä rukoilemassa oman kotipaikan kirkossa, sen parempi. Usein jumalanpalveluksissa käyminen vahvistaa ihmistä rukoilemaan ja olemaan tarkkaavainen elämänsä suhteen.
Joulun juhlassa ihmiselle paljastuu Vapahtajan Kristuksen lihaksi tulemisen suuri salaisuus. Kristuksen syntymäjuhlaa seuraa jälkijuhla eli joulunaika, jonka myös tulee kristitylle olla rukouksen aikaa, eikä vain hauskanpitoa ja jouluruokien syömistä. Jälkijuhlan päivinä jumalanpalvelukset perustuvat Kristuksen syntymän pyhän tapahtuman muistoon ja muistuttavat, miksi paastosimme neljäkymmentä päivää.
Joulupaasto on myös hyvä ajankohta käydä synnintunnustuksella puhdistautumassa tulevaa juhlaa varten niistä rikkomuksista, joita olemme tehneet Jumalaa, lähimmäisiämme ja itseämme vastaan. Paaston ajalla on myös tarpeen käydä hyvin valmistautuneena Herran Pyhällä Ehtoollisella saamassa voimaa paaston taipaleelle. Paaston tarkoitus on viime kädessä kohottaa ihmistä, mutta vain ne, jotka todella nöyrtyvät, kohotetaan.
Siunattua paaston aikaa kaikille Kuopion ja Karjalan seurakuntien jäsenille ja Valamon Kristuksen kirkastumisen sekä Lintulan Pyhän Kolminaisuuden luostarin kilvoittelijoille!
Esipaimenenne
Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni
