Kunniallisen ja eläväksitekevän ristin ylentäminen 14.9.

”Sinun ristillesi, me kumarramme Valtias, ja Sinun pyhää ylösnousemistasi ylistämme.” (Ristin juhlan ylistysveisu 300-luvulta).

Ortodoksinen kirkko viettää 14. syyskuuta kunniallisen ja eläväksitekevän ristin ylentämisen juhlaa. Risti kannetaan kirkon keskelle kunnioitettavaksi ja kumarrettavaksi edellisenä iltana toimitettavassa vigiliapalveluksessa.

Ristin juhlaa pidetään ortodoksisessa perinteessä syksyn pääsiäisenä. Juhlan veisuissa ja teksteissä ylistetään Kristuksen ristin voittoa kuolemasta: ”Tulkaa, ihmiset, nähdessämme suuren ihmeen kumartakaamme ristin voimaa, sillä paratiisissa puu kasvoi kuoleman, mutta tästä on puhjennut kukkaan elämä, sillä sille on naulittu synnitön Herra.” (Aamupalveluksen Ristin stikiirat ristiä kumarrettaessa, 5.säv.)

Juhlan nimi tulee Johanneksen evankeliumin kolmannessa luvussa olevasta lauseesta: ”Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän.” (Joh. 3:14). Tämä evankeliumin jae on antanut teeman juhlan hymneihin.

”Kun patriarkka Jaakob siunasi poikiaan, hän asetti kätensä ristikkäin ja kuvasi näin edeltä ristin voimaa.” (Ote Kyprianoksen runosta, 2. sävelmä, Litaniastikiirat pienessä ehtoopalveluksessa).

Ristin ylentämisen juhlan hymnit kertovat vertauskuvin siitä, miten Jeesuksen risti varjeli jo Vanhan testamentin aikana Jumalan profeettoja ja kansaa. Mooseksen kohottama käärme, hänen voittonsa Amalekin sotajoukoista Siinain erämaassa, Punaisenmeren jakaminen tai Aaronin sauva ovat kaikki ennusmerkkejä siitä, miten ristiin liittyvät symbolit Vanhassa testamentissa kertovat tulevasta ristin voitosta.

Historiallisesti ristin ylentämisen juhlan juuret ulottuvat 300-luvulle pyhän keisari Konstantinos Suuren (306–337) aikaan.

Päivän synaksarion kertoo Kristuksen ristin löytämisestä näin:

Keisari Konstantinus Suuri (muistopäivä 21.5.) oli lähdössä kohti Roomaa kohdatakseen kilpailijansa Maxentiuksen, kun hän keskellä päivää näki taivaalla eläväksitekevän ristin merkin, jota ympäröi teksti: ”Tällä merkillä olet voittava”. Konstantinus päätti antaa koristella lippunsa ja viirinsä ristein. Hän saavutti loisteliaan voiton, jonka turvin hän nousi koko Rooman valtakunnan johtoon ja takasi myös kristinuskon voittokulun.

Vuonna 326 Konstantinus lähetti äitinsä pyhän Helenan Jerusalemiin kunnioittamaan pyhiä paikkoja ja erityisesti pyhää hautaa, joka oli löytynyt roomalaisten rakennelmien ja irtomaan alta. Pyhän kaupungin uskovaisten kertomien perimätietojen avulla Helenan johdolla löydettiin kolme ristiä, joista yksi oli voiton välikappale, mutta kaksi muuta kuuluivat kahdelle ryövärille. Lisäksi löytyi kolme naulaa, joilla Vapahtajan eläväksitekevä ruumis oli naulittu.

Ristit löytäneillä ei kuitenkaan ollut mitään keinoa nähdä, mikä niistä oli Kristuksen. Jerusalemin piispa Makarios tunnisti oikean ristin kuolemaisillaan olleen naisen avulla. Kaksi muuta ristiä ei tehnyt tähän minkäänlaista vaikutusta, mutta kolmanteen koskiessaan nainen parani. Silloin kuningatar ja hänen koko hovinsa ylistivät pyhää ristiä ja suutelivat sitä hartaasti. Paikalle oli kerääntynyt paljon kansaa; kaikki halusivat päästä osallisiksi samasta armovoimasta tai päästä edes etäältä näkemään meidän pelastuksemme välikappaleen. Silloin piispa nousi korokkeelle, tarttui molemmin käsin ristiin ja nosti sen korkealle, niin että kaikki näkivät sen, kansan huutaessa suureen ääneen: ”Kyrie eleison! Herra armahda!”

Tästä tapahtumasta lähti liikkeelle pyhän ristin ylentämisen juhla, joka levisi kaikkiin kirkkoihin, ei ainoastaan tämän tapahtuman muistoksi vaan ennen kaikkea osoittamaan, että häpeän välineestä on tullut meidän ylpeytemme ja ilomme. Muistamalla piispan tekoa ja kohottamalla ristiä neljään ilmansuuntaan ”Herra armahda” -veisujen saattamana kristityt osoittavat, että ristille noustessaan Kristus tahtoi sovittaa kaikki kanssaan yhdistäen koko luomakunnan sen ylhäisimpiä korkeuksia, alhaisimpia syvyyksiä ja kaukaisimpia ääriä myöten omassa ruumiissaan, jotta meillä olisi Hänen kauttaan pääsy Isän luokse.”

Ristin ylentämisen juhlan päätöspäivä on 21. syyskuuta. Ristin juhlan merkitys syksyn pääsiäisenä näkyy kuitenkin ortodoksisissa jumalanpalveluksissa koko kirkkovuoden ajan. Ylösnousemus ja risti kulkevat jumalanpalvelusteksteissä rinnakkain. Esimerkiksi jokaisessa sunnuntaiaaton vigiliassa toistuu lause ”Kunnia olkoon, Herra, Sinun kunnioitettavalle ristillesi ja ylösnousemuksellesi”.

Koko kunniallisen ja eläväksitekevän Ristin juhlan ajan kirkoissamme lauletaan troparia: ”Pelasta, Herra, sinun kansasi ja siunaa sinun perintöäsi. Anna Kirkollesi voitto vihollisista ja suojele Ristilläsi valtakuntaasi”.