Sokeana syntyneen sunnuntai 5.5.
Pääsiäiskauden kuudentena sunnuntaina kirkossa lauletaan kontakkia, jonka sanoma liittyy hengelliseen sokeuteen, synninkatumukseen ja Kristuksen luona saatavaan uuteen näkökykyyn: ”Sieluni silmät sokeutuneina minä tuleen eteesi, oi Kristus, niin kuin sokeana syntynyt, ja synninkatumuksessa huudan sinulle: ”Sinä olet pimeydessä vaeltaville häikäisevä valkeus.”
Sokeana syntyneen sunnuntain nimi viittaa sokeaan mieheen, jonka Vapahtaja paransi (Joh. 9:1–38). Tämä sunnuntai edeltää Kristuksen taivaaseen astumista eli helatorstaita ja pian sen jälkeen koittavaa helluntaita.
Sokeana syntyneen sunnuntain ajankohta korostaa siihen liittyvää sanomaa. Pääsiäisen tullessa Kristus antautui vapaaehtoiseen ristinkuolemaan jokaisen ihmisen edestä ja nousi kuolleista voidakseen kohottaa häneen uskovat taivaaseen. Osallisuus tähän pelastukseen, matka hengellisestä sokeudesta kohti Jumalan kirkkautta saa alkunsa Vapahtajan uhrista, mutta siihen liittyy myös ihmisen synninkatumus. Ihmisen kääntyessä Jumalan puoleen Kristuksen kirkkaus alkaa valaista hänen sisimpäänsä ja elämäänsä. Sokeana syntyneen miehen parantaminen kuvaa jumalayhteyden kadottaneen ihmisen matkaa Jumalan luo.
Evankeliumitekstin mukaan opetuslapset kysyvät Jeesukselta, kuka on tehnyt synnin, josta miehen sokeus aiheutui. Jeesuksen vastaus kysymykseen on armollinen: sokeus ei ole seurausta sen enempää miehen kuin hänen vanhempiensa tekemästä synnistä, sillä sen tarkoituksena on tuoda ilmi Jumalan pelastavat teot. Sen vakuutena Jeesus parantaa hänet ja ilmaisee tällä tavoin jumaluutensa.
Pyhä Gregorius Suuri muistuttaa koettelemusten ja vaivojen syiden olevan monenlaisia. Pyhä Augustinus painottaa miehen koettelemusten saavan merkityksensä Jumalan pelastavista teoista. Jumala on armossaan läsnä ihmisten koettelemuksissa ja kärsimyksissä ja pyrkii niiden kautta luotunsa parantumiseen hengellisestä pimeydestä.
Sokeana syntyneen miehen parantaminen viittaa myös osallisuuteen pyhistä mysteereistä, sakramenteista. Irenaeus Lyonilaisen mukaan Vapahtajan tekemä tahna, jolla hän paransi miehen, merkitsi maasta luodun Aadamin lankeemuksen parantamista tomulla, hänen koko olemuksensa uudistamista ja uudeksi luomista. Tämä tapahtui, kun mies peseytyi Jeesuksen kehotuksen mukaisesti Siloanin lammikossa. Ambrosius Milanolainen huomauttaa pesun viittaavan kasteeseen, jonka seurauksena sokeasta tulee jälleen näkevä.
Ortodoksisessa perinteessä sokeana syntyneen sunnuntain sijoittaminen pääsiäisen jälkeiseen aikaan muistuttaakin kasteen valistuksesta. Vanhan perinteen mukaan suuri lauantai, pääsiäistä edeltävä päivä, on merkittävä kastepäivä. Siihen liittyy myös pyhällä mirhalla voitelu eli Pyhän Hengen lahjan sinetti. Sokeana syntyneen sunnuntai viittaa sen vuoksi myös helluntaipäivään.
Evankeliumitekstin mukaan fariseukset kuulustelevat Jeesuksen parantamaa miestä ja kysyvät, miten tämä oli voinut tulla näkeväksi. He syyttävät Jeesusta syntiseksi. Sokeana syntynyt mies vastaa heille ja sanoo, ettei tiedä, onko Jeesus syntinen vai ei, mutta tietää sen, että hänestä on nyt tullut näkevä. (9:25) Vapahtajan hyvät teot puhuvat puolestaan ja todistavat hänestä. Pian tämän jälkeen Jeesus ilmaisee miehelle olevansa Ihmisen Poika ja sokeana syntynyt mies uskoo Jeesukseen. (9:35–38) Jeesus varoittaa kuulijoitaan tulevasta tuomiosta ja muistuttaa sokeiden saavan näkönsä ja näkevien tulevan sokeiksi. Näin ei kuitenkaan tapahtuisi, jos he tunnustaisivat oman sokeutensa (9:39,41).
Sokeana syntyneen sunnuntai muistuttaa Vapahtajan rististä ja ylösnousemuksesta – pelastuksemme perustasta – sekä helluntain suunnattomasta lahjasta ja Jumalan pelastustahdosta jokaista katuvaa kohtaan. Jumalan kirkkaus ilmaistaan niille, jotka tunnustavat sokeutensa: heidät parannetaan sydämen sokeudesta. Tämän vuoksi sokeana syntyneen sunnuntai on syntejään katuvalle ihmiselle sekä pelastava pääsiäinen että riemullisen helluntain aatto.
Teksti: Isä Marko Mäkinen