Pyhä Zeno, Veronan piispa

Pyhä Zeno¹ oli kotoisin Mauritaniasta, Pohjois-Afrikan läntiseltä rannikolta. Hän syntyi vuoden 300 tienoilla. Zeno sai hyvän maallisen koulutuksen ja opiskeli muun muassa retoriikkaa. Hän vihkiytyi jo nuorena munkiksi ja omistautui pyhien kirjoitusten tutkimiseen. Hän kierteli luostarista toiseen, kunnes hän päätyi Veronan kaupunkiin.

Veronan kristityt valitsivat Zenon kaupunkinsa piispaksi vuonna 362, keisari Julianos Luopion valtakaudella. Uusi piispa alkoi taistella piispanistuimeltaan epäjumalien palvontaa vastaan. Zeno oli tulisieluinen puhuja, ja hän myös rakennutti Veronaan kaupungin ensimmäisen kirkon. Jumalallisella innollaan Zeno onnistui hälventämään pakanuuden pimeyden Veronasta niin, että kaikista kaupunkilaisista tuli kristittyjä.

Oikeaoppinen Zeno vastusti voimakkaasti pelagiolaisuuden ja areiolaisuuden harhaoppeja, joita valtakunnan hallitsijat usein tukivat. Areiolaisten keisarien Konstantinoksen (353–361) ja Valensin (364–378) luvalla areiolaiset alkoivat vainota Nikean ekumeenisen kirkolliskokouksen (325) kannattajia. Zeno kesti tyynesti kaikki harhaoppisten painostukset.

Kristinuskon valo levisi alueelle Zenon kautta. Hänen menestyksensä Jumalan sanan levittäjänä perustui pitkälti hänen puhetaitoihinsa. Suuret väkijoukot tulivat kuuntelemaan Zenoa hänen puhuessaan ikuisesta Jumalan Sanasta. Piispan opetuspuheita kuuntelemaan tulleiden ihmisten lukumäärä kasvoi lopulta niin suureksi, että Zenon oli pakko rakennuttaa kaupunkiin suurempi kirkko. Joka pääsiäinen monet saapuivat ottamaan vastaan pyhän kasteen. Maallikkokristittyjen lisäksi Zeno ohjasi myös luostariväkeä. Hän perusti nunnaluostarin, jossa hän kävi aika ajoin pitämässä opetuspuheita.

Piispan Zenon opetukset pysyivät pitkään unohduksissa, kunnes 1400-luvun puolivälissä Veronan piispallisesta kirjastosta löytyi kokoelma hänen puheitaan, jotka saatiin julkaistua vuonna 1508. Zenolta on säilynyt meidän aikaamme asti yli 90 opetuspuhetta (Sermones). Kyseessä on varhaisin latinaksi säilynyt saarnakokoelma. Zenon tunnetuimmat opetuspuheet käsittelevät Kristuksen neitseellistä syntymää.

Opetuspuheissaan Zeno painotti erityisesti kirkon sakramenttien merkitystä kristityn elämässä. Kaste on sakramentti, joka ”kutsuu ihmisen kuolemasta elämään”. Zeno puhui myös eukaristian merkityksestä, vaikkei koskaan käyttänytkään sanaa ‘ehtoollinen’. “Kukaan teistä ei saisi koskaan ottaa uhria kelvottomasti, sillä kelvottomasti uhraaminen on pyhäinhäväistys ja kelvottomasti osallistuminen on kuolemaksi”, Zeno ohjasi hengellistä laumaansa. Hän totesi myös “kallisarvoisen leivän ja viinin tulevan Isämme pöydältä”, ja tämän vuoksi niihin pitää suhtautua oikealla kunnioituksella.

Zeno kehotti kaitsettaviaan myös hyväntekeväisyyteen. Hän huomautti, että usko Jumalan ilmoitettuun totuuteen on tarpeen, mutta ikuisen elämän kannalta armeliaisuus on vielä olennaisempaa. “Kuka voisi olla rikkaampi kuin mies, jolle itse Jumala on velkaa?” Innostuneena piispansa sanoista Veronan kaupunkilaiset tulivat kuuluisiksi anteliaisuudestaan. Tällainen armeliaisuus osoittautui erittäin hyödylliseksi, kun gootit hyökkäsivät Veronan lähialueille ja ottivat itselleen paljon vankeja. Veronalaiset keräsivät kolehdin, jolla maksettiin lunnasvaatimukset ja vangit pääsivät vapauteen.

Zeno piti suuresti kalastamisesta. Hän meni usein onkineen Adigejoelle, joka virtaa Veronan läpi.² Hänen kerrotaan myös pelastaneen Pistoian kaupungin tulvalta. Arno- ja Ombronejoet olisivat tulvineet yli äyräidensä, jos niiden vesille ei olisi Zenon kehotuksesta tehty kanavaa. Nykyisin kyseinen kanava tunnetaan nimellä Gonfolina. Kuvataiteessa pyhän Zenon piispansauvaan on usein liitetty kala, joka symboloi hänen kastamiaan ihmisjoukkoja mutta myös hänen rakkauttaan kalastamiseen. Veronan kirkossa pyhä Zeno on kuvattuna pitämässä kädessään onkivapaa ja samalla tallomassa Saatanaa.

Pyhä Zeno nukkui kuolonuneen vuoden 380 tienoilla. Pyhä Gregorius Dialogos (12.3.) piti Zenoa marttyyrina, mutta tämä lienee erehdys. Pyhä Ambrosius Milanolainen (7.12.) sekä muinaiset Veronassa säilyneet rukouskirjat paljastavat, että pyhä Zeno oli tunnustaja eli uskonsa tähden kärsinyt mutta ei surmattu.

Rooman piispa Gregorioksen teoksessa on säilynyt kertomus ihmeestä, joka liittyi pyhän Zenon päivään vuonna 589. Italiassa oli tuolloin suuria kevättulvia. Rooman läheisyydessä olevat Tiberjoki tulvi yli äyräidensä ja peitti ympäröivät alueet. Samoin kävi myös Veronan läpi virtaavalle Adigelle. Veronalaiset pakenivat tulvaa ja kerääntyivät pyhän Zenon kunniaksi rakennettuun kirkkoon. Lopulta Adigen vesivirrat saavuttivat Zenon kirkon. Hiljalleen ne kohosivat aina kirkon ikkunoihin asti. Ihmeellisesti vettä ei kuitenkaan tullut sisälle, ja niin Jumalan temppeli säilyi vahingoittumattomana. Veronan kaupungin asukkaat viettivät veden ympäröimässä kirkossa kokonaisen vuorokauden rukoillen. Lopulta vesi laskeutui taas Adigejoen normaaliin uomaan. Tämän ihmeen vuoksi pyhää Zenoa alettiin kunnioittaa entistä enemmän.

Keväällä 807 Veronan piispa Rotaldus siirrätti pyhän Zenon reliikit uuteen, suurempaan kirkkoon. Reliikkien siirron kunniaksi Veronassa alettiin viettää paikallista pyhän Zenon juhlaa 21. toukokuuta. Hänen reliikkinsä ovat yhä Veronassa San Zeno Maggiore -kirkossa. Pyhälle Zenolle on omistettu kolmisenkymmentä kirkkoa. Hänen suojelustaan on pyydetty erityisesti pienille lapsille, jotka opettelevat kävelemään ja puhumaan.