Pyhä Eutykhios, Konstantinopolin patriarkka

Pyhä Eutykhios syntyi noin vuonna 512 Theia Komi -nimisessä kylässä Fryygiassa. Hänen isoisänsä oli pyhästä elämästään tunnettu pappi Palestiinan Augustopoliksessa, ja vanhemmat antoivat pojan hänen kasvatettavakseen. Näin tämä perehtyi jo pienestä pitäen Herran lakiin ja oppi elämään kauniiden kristillisten tapojen mukaan. Kerran Eutykhios leikki muiden lasten kanssa leikkiä, jossa jokaisen piti raaputtaa kiviseinään nimensä ja miksi hän tahtoi tulla aikuisena. Eutykhios kirjoitti: Eutykhios Patriarkka. Tuo enteellinen kirjoitus oli näkyvissä vielä hänen kuolemansakin jälkeen, kuten hänen läheinen oppilaansa ja elämäkertansa kirjoittaja pappi Eusthatios mainitsee.

12-vuotiaana Eutykhios siirtyi Konstantinopoliin jatkamaan opintojaan. Maalliset opinnot auttoivat häntä ymmärtämään, että todellinen viisaus on Jumalassa. Niinpä hän saatuaan opintonsa loppuun päätti ryhtyä munkiksi. Konstantinopolissa käymässä ollut Amaseian metropoliitta tahtoi kuitenkin hänestä piispan Laziken kaupunkiin. Eutykhios ei vastustellut vaan luotti metropoliitan ohjaukseen. 30-vuotiaana hänet vihittiin lyhyen ajan sisällä lukijaksi, diakoniksi ja papiksi. Mutta sitten asiat saivat uuden käänteen. Joku toinen oli jo ehditty vihkiä Laziken piispaksi. Näin Eutykhios pääsi toteuttamaan alkuperäisen toiveensa ja meni Amaseiassa sijaitsevaan luostariin. Pian metropoliitta asetti hänet hiippakuntansa kaikkien luostarien valvojaksi.

Keisari Justinianus (527–565) kutsui noihin aikoihin kokoon paikallisen kirkolliskokouksen tahtoen puhdistaa kirkon kaikista nestoriolaisen harhaopin jäänteistä. Tarkoitus oli julistaa anateemaan vielä kuoleman jälkeen niin sanotut “Kolme päätä” eli Teodoros Mopsuestialainen, Teodoretos Kyrroslainen ja Hiba (Ibas) Edessalainen. Amaseian ikääntynyt metropoliitta ei jaksanut lähteä kokoukseen, vaan lähetti sinne edustajakseen Eutykhioksen. Synodin istunnoissa tuli ilmi hänen perinpohjainen Raamatun tuntemuksensa ja kykynsä torjua hereetikkojen väitteitä. Jotkut epäilivät, onko mahdollista julistaa jo kuolleita henkilöitä anateemaan. Silloin Eutykhios nosti Vanhasta Testamentista esimerkiksi kuningas Josian, joka Betelissä käski kaivaa haudasta epäjumalia palvelleiden maanmiestensä luut ja polttaa ne (2. Kun. 23:16). Josian esikuvan mukaan oli siis luvallista julistaa kuolleitakin anateemaan, jos tämä oli tarpeen kirkon suojelemiseksi heidän vahingollisilta opeiltaan.

Pyhä patriarkka Menas (25.8.) kiinnitti kokouksessa huomiota Eutykhiokseen ja ennusti, että tästä tulee vielä hänen seuraajansa. Hän esitteli tämän keisari Justinianukselle, johon Eutykhioksen esiintyminen kirkolliskokouksessa oli myös tehnyt vaikutuksen. Kun patriarkka Menas kuoli vuonna 552, keisari lähetti heti vartijoita Eutykhioksen luo peläten, että tämä piiloutuisi välttääkseen patriarkan virkaa. Keisari ilmoitti muille piispoille, että itse apostoli Pietari oli ilmestynyt hänelle ja osoittanut Eutykhiosta sanoen: “Tee hänestä piispa.” Eutykhios tuli yksimielisesti valituksi, hänet vihittiin ja nimitettiin patriarkaksi kansan suuresti iloitessa.

Ensi töikseen uusi patriarkka sai keisarin kutsumaan koolle viidennen yleisen kirkolliskokouksen Konstantinopoliin vuonna 553. Se vahvisti neljän edellisen kirkolliskokouksen päätökset ja julisti 14 anateemaa tuomiten muun muassa “Kolmen Pään” kirjoitukset samoin kuin Origeneen ja Euagrioksen. Kokous päättyi liturgiaan, jonka Rooman paavi ja Konstantinopolin, Aleksandrian ja Antiokian patriarkat toimittivat yhdessä. Näin tapahtui ensimmäistä kertaa kirkon historiassa. Opilliset kysymykset oli ratkaistu, ja kirkko sai elää rauhassa seuraavat kaksitoista vuotta.

Keisari Justinianus oli tunnettu teologisiin kysymyksiin osoittamasta kiinnostuksestaan. Joidenkin harhaoppisten onnistui saada hänet kannattamaan aftartodokistien harhaoppia. Sen mukaan Kristuksen ruumis oli katoamaton ja voittamaton jo Hänen hedelmöitymisestään lähtien. Harhaopin kannattajat väittivät, että Hänen kärsimyksensä tulivat mahdollisiksi vain siten, että Hän omasta tahdostaan teki ihmeen muuttamalla ruumiinsa laadun. Patriarkka Eutykhios vastusti ehdottomasti moista käsitystä, joka oli selvästi monofysitismin uusi muoto. Hän joutui keisarin epäsuosioon. Tammikuun 25. päivänä vuonna 565 hänen toimittaessaan liturgiaa Ormisdas-palatsin kirkossa, sotilaat raahasivat hänet pois alttarista ja hänet suljettiin erääseen luostariin Khalkedonissa. Keisarille myötämieliset piispat kokoontuivat kirkolliskokoukseen ja tuomitsivat Eutykhioksen maanpakoon. Syytekirjelmä oli, kuten elämäkerran kirjoittaja ilmaisee, varsin naurettava. Eutykhiosta syytettiin muun muassa siitä, että hän syö kanansisälmyksiä ja viipyy rukoillessaan pitkiä aikoja polvillaan.

Kun Eutykhios oli viettänyt jonkin aikaa Prinssisaarilla, hänet lähetettiin omaan luostariinsa Amaseian hiippakuntaan sikäläisten kristittyjen suureksi iloksi. Siellä hän teki rukoustensa voimalla lukuisia ihmeitä parantaen etenkin sairaita lapsia. Eräs mies oli kadottanut näkönsä ja ymmärsi saaneensa tämän rangaistuksen tuomioistuimen edessä tekemästään väärästä valasta. Pyhä Eutykhios voiteli kolmena peräkkäisenä päivänä hänen silmiään pyhällä öljyllä rukoillen hänelle anteeksiantoa, minkä jälkeen mies alkoi nähdä. Noihin aikoihin persialaiset hyökkäsivät Amaseian lähiseuduille, ja kaupunkiin virtasi joukoittain pakolaisia. Eutykhioksen luostari jakoi leipää nälkäisille, ja hänen rukoustensa tähden jauholaari ei koskaan tyhjentynyt.

Keisari Justinianuksen seuraajat, yhdessä hallinneet keisarit Justinus ja Tiberius kutsuivat Eutykhioksen takaisin patriarkaksi vuonna 576. Hänen paluunsa oli suuri riemujuhla ja koko Konstantinopoli oli häntä vastassa. Satamakin oli niin täynnä laivoja, että merta hädin tuskin näkyi niiden välistä. Ensimmäisessä liturgiassa Hagia Sofian kirkossa Eutykhios jakoi kansalle ehtoollista kuusi tuntia, koska kaikki tahtoivat saada sen hänen siunatuista käsistään. Pääkaupunkia oli jo jonkin aikaa koetellut paha epidemia, joka niitti ihmisiä ikään katsomatta. Eutykhios järjesti Hagia Sofiasta Blahernan Jumalanäidille omistettuun kirkkoon ristisaaton, jossa rukoiltiin epidemian laantumista. Tauti vaimeni heti tämän jälkeen.

Pyhän Eutykhioksen toinen patriarkkakausi kesti neljä vuotta. Hän lujitti kirkkoa oikeassa uskossa ja vahvisti opetuksensa ihmeillään. Elämänsä viimeisenä pääsiäisenä hän toimitti kasteet suurena lauantaina, joka oli katekumeenien kastepäivä, ja sen jälkeen pääsiäisyön aamupalveluksen. Tervehdittyään ylösnousemuksen kunniaksi papistoa, keisaria ja senaatin jäseniä pyhällä suudelmalla hän jatkoi toimittamalla pyhän liturgian. Kotiin palattuaan hän sairastui, mutta tahtoi olla vielä mukana ehtoopalveluksessa ja tervehtiä kansaa. Yöllä tauti paheni. Kun hänen tilansa heikkeni, keisari Tiberius tuli häntä katsomaan. Hyvästellessään keisaria Eutykhios sanoi: “Sinäkin, keisari, lähdet tästä elämästä neljän kuukauden kuluttua.” Näin myös tapahtui. Pyhä patriarkka Eutykhios siirtyi Herransa luo Apostoli Tuomaan sunnuntaina vuonna 582.