”Kaiken Jumalan luoman on mahdollista kirkastua”

Arkkipiispa Leon opetuspuhe Gregorios Palamaksen sunnuntaina 25. helmikuuta 2024.

Nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen!

Suuren paaston toinen sunnuntai on omistettu Jumalan kaipuun ja rukouksen esikuvalle, pyhälle Gregorios Palamakselle. Hän oli 1300-luvulla elänyt munkki, teologi ja piispa. Hän ei ollut ainoastaan pitkälle pyhittynyt kilvoittelija, vaan hänellä oli myös poikkeuksellinen taito kuvata ja tulkita hengellisen elämän syvyyksiä. Suuren paaston toinen sunnuntai omistettiin pyhälle Gregoriokselle vain yhdeksän vuotta hänen kuolemansa jälkeen, mikä osaltaan kertoo kirkon valtavan suuresta arvostuksesta häntä kohtaan.

Lahjakkuus ja teologinen selvänäköisyys tulivat pyhälle Gregoriokselle myös hänen kompastuskivekseen hänen elämänsä yhdessä vaiheessa. Erinäisten juonittelujen seurauksena Gregorios joutui epäsuosioon ja hänet suljettiin pimeään vankityrmään neljäksi vuodeksi. Mikä oiva syy katkeroitua, ajattelisi joku. Hän ei kuitenkaan ryhtynyt suremaan kohtaloaan. Oman tilanteensa sijaan hän murehti ihmiskunnan tilaa.

Jokaisella meistä on kokemusta kateuden murskaavasta voimasta. Kateus, jolla on syvät juuret meissä kaikissa, edustaa yhtä pahimmista Jumalan tahdon mukaisen inhimillisen yhteyden vääristymistä. Jotain on myrkyttynyt keskinäisissä suhteissamme sen takia, että ihminen on kääntynyt pois Jumalasta – historiamme alussa paratiisissa, ja sen jälkeen jokapäiväisessä elämässään.

Pyhä isämme Gregorios ei ainoastaan opettanut Jumalan kokemisesta, palavasta Jumalan kaipuusta, vaan hän otti osaa myös yhteisöä haastaviin sosiaalisiin kysymyksiin. Hän muun muassa totesi, että Jumala ”antoi kaikille saman ruumiin, sielun, rakenteen … mutta me erottaudumme toinen toisistamme ja käytämme kylmiä ilmauksia: ’tämä on minun’ ja ’tämä on sinun’. Näin me luomme epäoikeudenmukaisuutta”.

Ihmisissä piilevä ja turvattomuuden tunteeseen pohjaava itsekorotuksen taipumus sulaa pikkuhiljaa pois, kun opimme lepäämään Jumalan rakkaudessa. Ainoastaan sillä on merkitystä, että tiedämme mitä Jumala meistä kustakin ajattelee. Hänen, joka voi hyväksyä itsensä Jumalan hyväksymänä ja rakastamana ihmisenä, on helpompi hyväksyä ja rakastaa aidosti lähimmäisiään.

Me voimme alentaa lähimmäisemme, mutta me voimme myös korottaa hänet. Kiitollisuus lähimmäistä kohtaan voi – ja sen tuleekin – olla aina kiitollisuutta itse Jumalaa kohtaan, sillä lähimmäiseltämme saamamme rakkaus tulee viime kädessä Jumalalta. Kun on kyse Jumalasuhteestamme, hiljaisuudella – hesykasmilla, pyhää Gregoriosta lainatakseni – on tärkeä osa. Me tiedämme, että Jumalan Sana kumpuaa esiin hiljaisuudesta. Jumala tosin käyttää monia sanoja puhuessaan meille, mutta hänen puheensa saavuttaa huippukohtansa hiljaisuudessa. Hiljaisuus, ristiinnaulitun vaikeneminen on Jumalan väkevin sana, sillä juuri ristin hiljaisuudessa hän ilmoittaa koko kirkkautensa. Jos me kuuntelemme polvillamme, hiljaa ristin juurella, tämä äänetön kieli muuttaa meidät, ja mekin voimme lopulta nähdä häivähdyksen hänen kirkkaudestaan.

Ortodoksisen kirkon perinne kunnioittaa pyhää Gregorios Palamasta erityisesti tasapainoisen elämän esikuvana. Hänen opetuksensa keskiössä ovat paitsi rukous, myös luomakunnan aineellisuuden ja hengellisyyden välinen yhteys. Pyhän Gregorioksen mukaan Jumalan kohtaaminen on osallisuutta hänen luomattomasta kirkkaudestaan. Tämän opetuslapset Pietari, Jaakob ja Johannes kokivat konkreettisesti Kristuksen kirkastumisessa Taborin vuorella. Osallisuus luomattomasta kirkkaudesta ei koske vain hengellistä ulottuvuutta, vaan kaiken Jumalan luoman, myös aineellisen, on mahdollista kirkastua. Hänelle ihminen ja luomakunta olivat kokonaisuus, jossa sielun ja ruumiin tai maailman hengellisyyden ja aineellisuuden välillä ei ollut kuilua, vaan ne kuuluivat yhteen. 

Paaston tie on tämän tasapainon opettelua ja kokonaisuuden vahvistamista. Paastoamme aineellisuudesta ja teemme maahankumarruksia ohjataksemme ruumistamme kohti Jumalaa. Hiljennymme pidempiin ja yksinkertaisempiin rukouksiin herkistääksemme sielua Jumalan kohtaamiseen. Samalla ruumiillinen harjoitus palvelee hengellisyyttä ja sielun kauneus jalostaa ruumistamme. 

Pyhä Gregorios, meidän esikuvallinen paimenemme, rukoile Jumalaa meidän puolestamme ja johdata meidät luomattoman valon lähteelle. Aamen.