Pyhä marttyyripiispa Platon Tallinnalainen 14. tammikuuta

Vuonna 2000 kanonisoitu marttyyripiispa oli kirkkokansalle lohdun ja rohkeuden lähde.

Jokaisella kristillisellä kansalla, maalla tai paikkakunnalla on oma suojeluspyhänsä – pyhä, joka on kaikkien ”Herramme ystävien” joukosta sille erityisen rakas. Viron kirkossa tällainen pyhä on piispa Platon. Viron ortodoksit kunnioittavat kymmeniä uusmarttyyreitä, mutta tunnetuin heistä on juuri marttyyripiispa Platon.

Piispa Platon oli maailman ensimmäinen vironkielinen piispa ja Viron kirkolle ja kansalle hänen lyhyt kautensa esipaimenena oli aivan erityistä aikaa. Hänen veritodistuksensa on sekä selvä että järkyttävä esimerkki puhtaasti maallisen, aineellisen ideologian ja hengellisen ajattelutavan yhteentörmäyksestä.

Piispa Platon, maallikkonimeltään Paul Kulbusch, syntyi 13. heinäkuuta vuonna 1869 Pootsi-Kõpussa Pärnunmaalla kanttorin poikana. Hän opiskeli ensin Riian hengellisessä koulussa ja seminaarissa sekä myöhemmin Pietarin hengellisessä akatemiassa, josta valmistui 1894. Sen jälkeen hän jäi Pietarin virolaisten ortodoksien papiksi – siihen aikaan Venäjän valtakunnan pääkaupungissa asui kymmeniä tuhansia virolaisia.

Pietarissa isä Paul järjesti asiat niin, että seurakunnalle saatiin rakennettua oma kirkko. Lisäksi hän teki aktiivisesti opetus- ja hyväntekeväisyystyötä. Hänen aloitteestaan perustettiin myös opetus- ja hyväntekeväisyystyöhön keskittynyt veljeskunta 1400-luvun tarttolaisen marttyyrin, pyhän Isidorin kunniaksi. Kukapa olisi aavistanut, että myös isä Paul tulee antamaan henkensä marttyyrinä samassa kaupungissa pyhän Isidorin kanssa.

Tsaarinvallan kukistuttua saatiin Venäjän patriarkalta lupa Viron hiippakunnan perustamiseksi ja virolaisen ehdokkaan asettamiseksi sen johtoon. Valinta osui isä Pauliin, joka oli naimaton ja tunnettu hyvänä sielunpaimenena ja organisaattorina. Hänet vihittiin piispaksi 31. joulukuuta 1917 Tallinnan Aleksanterin katedraalissa ja hän toimitti ensimmäisen liturgiansa Kristuksen kirkastumisen katedraalissa, jossa hänen jäännöksensä nykyisin sijaitsevat. Hänen piispallinen tittelinsä oli Tallinnan apulaispiispa ja hän toimi myös Riian viransijaisena.

Valtaosa piispa Platonin esipaimenkaudesta osui saksalaisen miehitysvallan aikaan. Vaikka kulkulupia oli vaikea saada ja saksalaisviranomaiset suhtautuivat epäilyksellä ortodokseihin, piispa Platon onnistui vierailemaan 35 seurakunnassa, joissa hän lohdutti ja rohkaisi sodan ja puutteen vaivaamia ihmisiä.

Vuoden 1918 lopussa, jolloin bolshevikit ottivat vallan itäisessä Virossa, piispa Platon sattui olemaan Tartossa. Kaupungissa alkoivat ”porvarillisen elementin” pidätykset – tähän ryhmään kuului toki papistokin. Piispa Platon pidätettiin 2. tammikuuta vuonna 1919 ja suljettiin pankin kellariin perustettuun vankilaan. Hänen kanssaan olivat vangittuina myös pastorit Mihail Bleive ja Nikolai Beschanitzki sekä kaksi luterilaista pappia, Traugott Hahn ja Wilhelm Schwartz.

Vangittuja nöyryytettiin alentavilla töillä – heidät laitettiin esimerkiksi puhdistamaan käymälää paljain käsin. Joidenkin tietojen mukaan piispaa vaadittiin myös luopumaan uskosta, mutta hän kieltäytyi jyrkästi. Hän rukoili yhdessä muiden kanssa sekä saarnasi ja rohkaisi muita.

14. tammikuuta, kun virolaiset joukot lähestyivät Tarttoa, vankeja alettiin ampua. Piispa Platon oli ensimmäisten joukossa. Häntä piestiin, iskettiin pistimellä ja ammuttiin räjähtävin luodein. Hänet tunnistettiin myöhemmin vain siksi, että hän oli – kohtalonsa ennakoiden – piilottanut panagiansa paitansa alle.

Piispa Platon ja hänen kanssakilvoittelijansa siunattiin kirkollisesti hautaan Tarton Uspenskin kirkossa 18. tammikuuta, mutta hänen ruumiinsa vietiin myöhemmin Tallinnaan, jossa hänet viikkoa myöhemmin siunattiin uuteen, Kristuksen kirkastumisen katedraaliin sijoitettuun hautaan valtiollisten ja kirkollisten kunnianosoitusten saattamana. Ennen uutta hautausta kirkkokansa kävi kirkossa jättämässä jäähyväisensä rakastetulle piispalle.

Marttyyri Platonin muistoa alettiin vaalia heti hänen kuolemansa jälkeen. Panihidoja toimitettiin sekä hänen haudallaan että Tartossa. Pyhien joukkoon marttyyripiispa luettiin kuitenkin vasta vuonna 2000.

Metropoliitta Stefanoksen aikana piispa Platonin muistoa on alettu viettää juhlavasti Tallinnan Kristuksen kirkastumisen katedraalissa. Juhlavaan palvelukseen osallistuu lähes koko Viron apostolisen ortodoksisen kirkon papisto ja kirkkokansaa läheltä ja kaukaa – aina myös Suomesta. Tänä vuonna synodaaliliturgia toimitettiin 12.1. ja Suomen ortodoksista kirkkoa edustivat paikan päällä Haminan piispa Sergei ja ylidiakoni Andreas Salminen. Juhlaan osallistuu myös Helsingin ortodoksisen seurakunnan papistoa.

Teksti: Pastori Madis Palli, Tallinna
Kuva: Vlada Wahlstén