Pyhä Nikolaos Ihmeidentekijä 6. joulukuuta
Pyhän Nikolaoksen juhlaa vietetään Suomessa vuosittain samana päivänä kuin maamme itsenäisyyspäivää.
Vähässä-Aasiassa nykyisen Turkin alueella syntynyt Nikolaos toimi 300-luvun alussa Myrran kaupungin piispana. Pyhä Nikolaos joutui viettämään vuosia maanpaossa keisari Diocletianuksen vainojen vuoksi. Vuonna 313 kun keisari Konstantinos Suuri oli tehnyt kristinuskosta laillisen, Nikolaos palasi kotikaupunkinsa Myrran piispanistuimelle.
Pyhä Nikolaos kuoli 6. joulukuuta 343 ja hänet haudattiin Myrran kaupunkiin. Vuonna 1087 italialaiset varastivat pyhän Nikolaoksen pyhäinjäännökset ja veivät ne Barin kaupunkiin Italiaan, jossa ne ovat yhä tänä päivänä.
Pyhä Nikolaos ihmeidentekijä on jakamattoman kirkon rakastetuimpia ja tunnetuimpia pyhiä. Tästä kertoo esimerkiksi laaja, sekä itäiseen että läntiseen Eurooppaan levinnyt Nikolaokseen viittaava nimistö. Nikolaos-nimen eri muodot Nikolai, Nicholas, Nico, Niilo ja Niko ovat erittäin suosittuja etunimiä kaikkialla Euroopassa. Itäisessä slaavilaisperäisessä nimistössä on puolestaan kehittynyt sellaisia nimimuotoja kuin Miikkula, Mikita, Mikuj, Mikulas ja niin edelleen.
Pyhälle Nikolaokselle on pyhitty monia pyhäkköjä. Suomessa temppelijuhlaa vietetään pyhän Nikolaoksen päivänä esimerkiksi Imatralla, Joensuussa, Kotkassa, Kuopiossa, Raumalla, Tampereella ja Vaasassa.
Yksinkertaisesta elämäntavastaan tunnettu pyhä Nikolaos muistetaan sekä merenkävijöiden suojelijana että erityisesti lasten, leskien, orpojen ja muiden yhteiskunnan heikompien auttajana. Tästä kertovat myös pyhän juhlapäivänä laulettavat kirkkoveisut, joista tunnetuin lienee monen pyhäkön temppelitroparinakin tunnettu veisu: ”Uskon ohjeeksi, lempeyden esikuvaksi ja itsekieltäymyksen opettajaksi asiain totuus osoitti Sinut laumallesi. Sen tähden olet Sinä saavuttanut alistumisellasi ylhäisen aseman ja köyhyydessäsi rikkaudet. Rukoile, oi isä esipaimen Nikolaos Kristusta, Jumalaamme, pelastamaan meidän sielumme.”
Eräässä stikiirassa pyhää puhutellaan puolestaan seuraavasti: ”Oi pyhittäjäisä, hyveellinen elämäsi on vahvistanut uskovaisten sydämet sillä kaikki me kunnioitamme mittaamatonta nöyryyttäsi, lempeyttäsi köyhiä kohtaan sekä sääliäsi ahdistettuja kohtaan. Näitä hyveitä Sinä, isä esipaimen Nikolaos, opetit omalla elämälläsi. Sen tähden Sinä sait Jumalalta kunniaseppeleen. Rukoile nyt meidän sielujemme puolesta.”
Pyhän Nikolaoksen laajasti tunnustettu asema lasten ja perheitten suojelijana on vaikuttanut voimakkaasti myös joulupukin hahmon syntyyn. Yhteydestä todistaa jo joulupukin englanninkielinen nimi, Santa Claus, joka ei ole kaukana pyhän Nikolaoksen samankielisestä nimestä St. Nicholas.
Tästä yhteydestä huolimatta pyhän Nikolaoksen omaa nimeä kantavat juhlat ovat edelleen kiinteä osa monien maiden vuodenkiertoa. Muun muassa Belgiassa, Itävallassa, Saksassa ja Ranskassa lapsia muistetaan perinteisesti pyhän Nikolaoksen päivänä erilaisilla herkuilla – esimerkiksi kuivatuilla hedelmillä ja leivoksilla. Hollannissa pyhän Nikolaoksen päivän viettoon kuuluu Sinterklaas, joka saapuu veneellä tuomaan lapsille lahjoja. Myös Unkarissa ja lähistön slaavien keskuudessa Mikulas tuo erityisesti lasten asettamiin lahjasukkiin tai kenkiin makeisia, leivonnaisia, pieniä lahjoja. Espanjassa puolestaan Nikolaos tuo meidän joululahjojemme vastineet isoille ja pienille.
Meillä monissa seurakunnissa järjestetään 6.12. pyhän kunniaksi erityisesti lapsille ja perheille suunnattu Nikolaosjuhla, jossa saattaa vierailla myös pieniä lahjoja jakava Pyhä Nikolaos.
Pyhällä Nikolaoksella on oma muistopäivänsä myös keväällä 9. toukokuuta. Tämän lisäksi häntä muistetaan ortodoksisessa kirkossa aina torstaisin.
Kuva: RIISA Suomen ortodoksinen kirkkomuseo