Suuri paasto on alkanut

Pääsiäistä edeltävä suuri paasto on alkanut. Paasto huipentuu suureen viikkoon ja Kristuksen ylösnousemusjuhlaan, jota vietetään tänä vuonna samaan aikaan koko kristillisessä maailmassa.

Paasto on kuulunut kristittyjen elämään apostolien ajoista asti. Nykymuotoista vastaavan suuren paaston vietto alkoi 300-luvulla Egyptissä, kun munkit ryhtyivät valmistautumaan pääsiäiseen viettämällä Jeesuksen esikuvan mukaan 40 päivää erämaassa rukoilemassa.

Ortodoksinen kirkko on seuraamalla uskollisesti apostolisia säädöksiä, synodien kanoneja ja patristista traditiota aina korostanut paastoamisen suurta merkitystä ihmisen pelastukseen johtavassa hengellisessä elämässä. Siksi kirkko edellyttää jäseniltään sekä viikoittaisten paastopäivien että kirkkovuoden kiertoon kuuluvien pidempien paastoaikojen noudattamista. Ne kuuluvat olennaisena osana siihen jumalallisen pyhyyden todeksi elämiseen, jota kirkko kutsuu ajan pyhittämiseksi.

Paasto viittaa sanana aina jostain luopumiseen. Kirkon opetuksessa tämä aspekti nousee esiin erityisesti suhteessa ravintoon. Jokaista kutsutaan noudattamaan ruokapaastoa voimiensa mukaan. Vaikka kasvuiässä olevat lapset eivät vielä paastoa aikuisten tavoin, hekin voivat opetella paastoamista esimerkiksi luopumalla makeisista ja muista herkuista pääsiäiseen saakka.

Paasto ei ole kuitenkaan pelkkää tietynlaisesta ravinnosta ja huonoista tottumuksista luopumista, vaan aktiivista ja päämäärätietoista hyvän tavoittelua. Kirkon jäsenille suuren paaston alkaminen merkitsee havahtumista jokavuotiseen, mutta aina ainutkertaiseen tilaisuuteen nousta pyhityksen tielle. Paaston ensimmäisenä valmistussunnuntaina muisteltu Sakkeus kiipesi puuhun nähdäkseen Jeesuksen. Tätä esimerkkiä noudattaen kirkon jäsenet jättävät paaston ajaksi toissijaiset askareet ja keskittyvät nousemaan pyhityksen portaita nähdäkseen pääsiäisenä Kristuksen kunniakkaan ylösnousemuksen.

Ruokapaaston ohella pyhityskilvoituksen keskeisiä elementtejä ovat rukous ja hyväntekeväisyys.

Rukoukseen ja mielenmuutokseen kutsuvat erityisesti paastoajan jumalanpalvelukset. Paaston aikana – mieluiten sen ensimmäisten viikkojen aikana – on tapana osallistua myös katumuksen sakramenttiin eli käydä rippi-isän luona synnintunnustuksella.

Hyväntekeväisyys voi olla esimerkiksi aineellisen avun antamista tai vapaaehtoistyötä heikommassa asemassa olevien hyväksi. Myös muu lähimmäisten huomioiminen kuuluu paaston henkeen. Kirkon kansainvälisen diakonian ja lähetystyön järjestö Filantropia ry:n vuosittaisen paastokeräyksen tuotto ohjataan tällä kertaa Keniaan, Burundiin ja Ruandaan.

Paaston velvoittavasta luonteesta huolimatta suuri paasto ei ole pakkotyötä, vaan kirkon tarjoama mahdollisuus pysähtyä oleellisten asioiden äärelle. Kuten isä Rauno tänään kirkon sivuilla julkaistussa podcastissa muistuttaa, kenelläkään ei ole takeita siitä, että katumukseen on aikaa jossain määrittelemättömässä tulevaisuudessa. Parannuksen aika on nyt.

”Jos paastoat, et osallistu ainoastaan Kristuksen kärsimykseen ja kuolemaan vaan myös ylösnouset ja hallitset ikuisesti Hänen kanssaan, sillä kun sinusta tuli yhtä Hänen kanssaan kuoleman kaltaisuudessa, sinä osallistut Hänen ylösnousemukseensa ja sinusta tulee Hänessä elämän perillinen.” (Pyhä Gregorios Palamas)

Kuva: Martinus Markoff

27.2.2017

Tulostettava sivu