Synodi kokoontuu Kreetalle

Suuren ja Pyhän Synodin puheenjohtajan Konstantinopolin patriarkan Bartolomeoksen mukaan Kreetan Synodi järjestetään, vaikka kaikki 14 ortodoksista paikalliskirkkoa eivät osallistu siihen.

Paikalliskirkoista Antiokian, Bulgarian, Georgian, Moskovan ja Serbian patriarkaatit ovat pyytäneet Synodin siirtämistä.

Kirkoista Antiokia, Bulgaria, Georgia ja Moskova ovat ilmoittaneet, etteivät ne osallistu Synodiin Kreetalla 18.–27. kesäkuuta 2016. Kirkot perustelevat poisjäämistä Synodin asialistan kysymyksillä, joihin he eivät ole saaneet pyynnöistään huolimatta toivomiaan muutoksia.

Eniten muutoksia poisjäävät kirkot ovat pyytäneet asiakohtiin ”Ortodoksisen kirkon tehtävä tämän päivän maailmassa” ja ”Ortodoksisen kirkon suhteet muuhun kristilliseen maailmaan”.  

Myös Synodin työjärjestyksen kohtaa, jossa äänioikeus määritellään vain autokefaalisille kirkoille eikä jokaiselle Synodin piispalle, pidettiin huonona.

Antiokian, Bulgarian, Georgian ja Moskovan poisjäämisen todellisena syynä on geopoliittinen tilanne. Synodin asiakysymysten taustalta löytyy maailmanpolitiikan linjakysymyksiä, joiden yhteydessä ortodoksiset kirkot ovat poliittisten toimijoiden puristuksissa.

Suurta ja Pyhää Synodia on valmistelu ensimmäisen maailmansodan päättymisestä lähtien.

Sodan voittajat Britannia, Italia ja Ranska miehittivät Konstantinopolia vuosina 1918–1923. Kaupungin miehityksen aikana Ekumeeninen patriarkaatti teki aloitteet ortodoksisen kalenterin uudistamiseksi ja ekumeenisen aktiivisuuden lisäämiseksi.

Samaan aikaan Venäjän imperiumi muuttui kommunistiseksi Neuvostoliitoksi. Moskovan patriarkaatti tuli mukaan Konstantinopolin rinnalle kansainvälisen politiikan kentälle toisen maailmansodan jälkeen osana Neuvostoliiton kylmän sodan politiikkaa.

Kreetan Synodin asialista tehtiin Rodoksella vuonna 1961. Synodin valmistelun edetessä geopoliittinen tilanne muuttui. 1990-luvulla Konstantinopolin patriarkaatin suojeluksessa elävien kirkkojen määrä kasvoi Amerikkojen ja Australian ohella Albaniaan, Baltiaan sekä Tšekkiin ja Slovakiaan.

Rautaesiripun kaatuminen vapautti Itä-Euroopan kirkot, joiden edunvalvojaksi tuli vahvistuva Moskovan patriarkaatti.

Lähi-idässä Antiokian ja Jerusalemin patriarkaatit ovat joutuneet koko ajan enemmän tasapainoilemaan öljydynastioiden ja kansanliikkeiden välissä.   

Arkkipiispa Leo pitää neljän kirkon poisjäämistä valitettavana.

– Antiokian, Bulgarian, Georgian ja Moskovan poisjääminen on luonnollisesti pettymys patriarkallemme Bartolomeokselle. Tunnen syvää myötätuntoa 25 vuotta Konstantinopolin arkkipiispana toiminutta Bartolomeosta kohtaan, joka on koko virkakautensa ajan ponnistellut Synodin eteen.

– Osallistujien määrä ei ole kirkon historiassa ainoa kriteeri Synodin statukselle. Esimerkiksi Efeson kirkolliskokous alkoi vuonna 431 Aleksandrian patriarkan johdolla, koska Antiokian ja Konstantinopolin patriarkat kieltäytyivät osallistumasta. Silti Efeson päätökset on myöhemmin hyväksytty koko kirkkoa sitoviksi.

– Apostolien tekojen kirjasta käy hyvin ilmi, miten alkukirkossa riideltiin samalla tavalla kuin nyt. Kirkossa ei ole koskaan toimittu päätösten jälkeen ”pulinat pois”- periaatteella. Päätösten jälkeen alkaa niiden reseptio, eli prosessi, jonka aikana katsotaan, voidaanko päätöksiin sitoutua tai ovatko merkittäviin asemiin valitut henkilöt lunastaneet lupaukset.

– Tärkein asia ortodoksisen maailman tulevaisuuden kannalta on nyt se, että emme jatkaisi loputonta teologista keskustelua vääränlaisesta autokefaalisten kirkkojen tasavertaisuudesta. Meidän on hyväksyttävä, että ortodoksinen maailma tarvitsee priimaksen ja että se rooli historiamme pohjalta voi kuulua vain Konstantinopolin Ekumeeniselle patriarkalle.

14.6.2016

Tulostettava sivu