Blogi

Anneli Olanto-Lasaroff (ent. Koukkunen)

Monen tuntema laulaja ”Laps’ Karjalan” Anneli Olanto-Lasaroff siirtyi tuonilmaisiin Joensuussa, Siilaisen palliatiivisella osastolla tiistaina 11.10.2022. Tieto vakavasta sairaudesta tuli tammikuun alussa ja hoidoista huolimatta sairaus eteni nopeasti ja vei Annelin pois luotamme 83-vuotiaana.

Anneli syntyi juuri ennen talvisotaa vuonna 1939 Viipurissa ortodoksisen pappisperheen esikoisena. Hänen isänsä rovasti Aleksanteri Olanto toimi tuolloin pappina Impilahden pitäjän Kitelän kylässä. Myös Annelin äidin Serafiiman isä Nikolai Ortamo oli pappi ja hänen isänsä taas oli Suomen ortodoksisen kirkon merkkihenkilö mitrarovasti Sergei Okulov. Annelin isänisä Vasili Ostrowsky toimi aikanaan mm. Ilomantsin kirkkoherrana. Kirkolliset perinteet perheessä olivat siis hyvin vahvat. Sotien seurauksena perhe joutui jättämään kotinsa kahteen kertaan. Toisen kerran evakkotaival suuntautui ensin Pohjanmaalle, jossa evakkoperheen vastaanotto oli tyly. Sieltä matka jatkui Suonenjoelle, jossa Anneli aloitti kirkkolaulu-uransa 8-vuotiaana äitinsä vierellä sopraanoa laulaen. Hänellä oli jo lapsena hyvin kirkas ääni ja mummot ennustelivatkin hänestä koloratuurisopraanoa.

Kun siirtoseurakunnat perustettiin, Aleksanteri Olanto määrättiin Varkauden kirkkoherraksi v.1950. Annelin nuoruusaika kului Varkaudessa, jossa hän jatkoi aktiivisesti kirkkolaulua. Vuonna 1960 Anneli muutti Helsinkiin. Siellä hän mm. opiskeli laulua ja suoritti yksinlaulun I-tutkinnon Sibelius-Akatemiassa. Ortodoksinen kirkkolaulu oli edelleen vahvasti mukana Annelin elämässä. Hän lauloi kanttori Pauli Koukkusen johtamassa Pyhän Kolminaisuuden kirkon kuorossa ja häntä kuultiin useasti myös solistisissa tehtävissä. Ortodoksisilla kirkkolaulupäivillä hän lauloi piispanpalvelusten trioissa sopraano-osuudet ja monelle on varmasti jäänyt mieleen hänen laulamansa Athokselainen ektenia ”Lintunen”. Annelin hautajaisissa eräs ystävä kertoi, että kun hän kuuli ensimmäisen kerran tuon ektenian 15-vuotiaan Annelin laulamana, hän ajatteli, että enkeli on tullut maan päälle laulamaan! Kirkkolaulun parista Anneli löysi myös puoliso Heikki Koukkusen.  Helsingin vuosina syntyi perheeseen kolme tytärtä; Johanna, Marianna ja Kristiina.

Anneli ja Heikki olivat mukana 1970-luvulla Kuopiossa Arkkipiispa Paavalin perustamassa, kokeneista ja taitavista kirkkolaulajista koostuvassa Hymnodia-kuorossa. Hymnodia-kuorolla tehtiin myös kaksi äänitettä. Annelin serkku Margit ja hänen puolisonsa Risto Lintu olivat myös laulamassa Hymnodia-kuorossa. Sieltä alkunsa saaneella kvartetilla nelikko esitti mm. ortodoksikarjalaisille rakkaita Vaeltajan lauluja.

Muutaman Kuopiossa ja Varkaudessa vietetyn vuoden jälkeen Annelin perhe muutti Joensuuhun vuonna 1977. Heikki oli kotoisin Suojärveltä ja kun Suojärven pitäjäseuran alulle panema suurhanke Bomban talo vuonna 1978 valmistui Nurmekseen, aloitti hän Annelin ja ohjelmaryhmän kanssa karjalaisten ”illatsujen” pitämisen Bomballa. Myös tyttäret olivat useasti mukana illatsuissa. Näistä juhlista tuli hyvin suosittuja ja sen seurauksena Anneli ja Heikki kiersivät esiintymässä ympäri Suomea ja tulivat tutuiksi myös televisiosta. Karjalaisesta ja nimenomaan karjalankielisestä kansanmusiikista tuli todella tärkeä osa Annelin elämää. Noiden vuosien aikana tehtiin myös kymmenen äänitettä, joilla on pääasiassa karjalaista musiikkia, mutta joillain myös hengellistä musiikkia.

Anneli jäi leskeksi yllättäen vuonna 1983, kun puoliso menehtyi syöpään. Leskeksi jäätyään Anneli jatkoi kirkkolauluharrastusta ja sen parista löytyi myös uusi kumppani, Karjalaisella työskennellyt kirjaltaja Simo Lasaroff. Anneli ja Simo lauloivat ahkerasti jumalanpalveluksissa ja esiintyivät paljon duettona. Uutena kokoonpanona mukaan tuli tanssiryhmä Motoran kvartetti Tuulikannel, jossa heidän lisäkseen lauloivat Annelin tytär Johanna Koukkunen, sekä Ilmari Suvinen. Kvartetilla laulettiin sekä karjalaista kansanmusiikkia että ortodoksista kirkkomusiikkia. Motoran mukana esiintymisiä oli eri puolilla Suomea ja myös ulkomailla. 

Annelin kirkas sopraano ei vaiennut edes kevään ja kesän rankkojen syöpähoitojen aikana. Vielä kesällä hän jaksoi laulaa kirkossa useamman kerran. Annelin kirkkolaulu-ura oli vertaansa vailla, kestihän se lähes 75 vuotta! Toivoa paranemisesta Anneli piti yllä lähes loppuun saakka. Elämän tiimalasi oli kuitenkin tyhjentymässä ja lokakuussa tuli aika jättää Annelille hyvästit. Siunaus toimitettiin lauantaina 5.11. Joensuun Pyhän Nikolaoksen kirkossa. Muistotilaisuus läheisten kesken oli juuri sellainen kuin Anneli toivoi: ”Ei mitään pönötyspuheita, vaan paljon musiikkia!”.

”Ollos iäti muistettu!”

Johanna Koukkunen, Annelin vanhin tytär
Kuva: Simo Lasaroff