Kasteen ja mirhavoitelun sakramentit
Kasteen sakramentin perusta löytyy Raamatusta (Matt. 28:19-20; Mark. 16:16) Kristuksen omasta kasteesta Jordanilla. Kaste on kirkon jäseneksi tulemisen mysteerio. Kaste merkitsee Jumalan yhteyteen tulemista, uudeksi ihmiseksi syntymistä ja vanhasta elämästä luopumista.
Kastetoimitus on kaksiosainen. Se sisältää sekä kasteen sakramentin että mirhavoitelun sakramentin. Ortodoksisen kirkon jäseneksi voidaan kastaa ortodoksivanhempien lapsi tai lapsi, jonka vanhemmista toinen on ortodoksisen kirkon jäsen. Kasteeseen tarvitaan molempien vanhempien suostumus.
Jos haluat liittyä ortodoksiseen kirkkoon aikuisiällä ja sinut on aikaisemmin kastettu kristillisessä kirkossa Pyhän Kolminaisuuden nimeen, ei kastetta toimiteta uudelleen, vaan liittymisen yhteydessä toimitetaan ainoastaan mirhavoitelun sakramentti. Kastamaton kirkon jäseneksi aikuisiällä aikova liitetään ortodoksiseen kirkkoon toimittamalla sekä kasteen että mirhavoitelun sakramentit.
Kastetoimituksen kulku
Kaste toimitetaan yleensä lapsen ollessa noin kahden kuukauden ikäinen, mutta pappiin on hyvä ottaa yhteyttä mahdollisimman pian lapsen syntymän jälkeen. Lapsella tulisi olla vähintään yksi kummi, joka on ortodoksisen kirkon jäsen. Pappi auttaa tarvittaessa kummin etsimisessä. Mahdolliset muut kummit voivat olla myös muista kristillisistä kirkoista.
Kaste toimitetaan mieluiten kirkossa, mutta papin kanssa sovittaessa voidaan kaste toimittaa myös esimerkiksi kotona. Toimitus alkaa nimenannolla, jos sitä ei ole toimitettu ennen kastetta. Lapselle valitaan perinteisesti yksi nimi, joka on lapsen taivaalliseksi esirukoilijaksi valitun pyhän nimi. Vaikka lapselle valittaisiin useampia nimiä, yhden näistä tulisi olla pyhän nimi, jonka mukaan määräytyy myös lapsen nimipäivä. Toimituksessa kastettava lapsi riisutaan ja kummi tuo lapsen pyyhkeeseen suojattuna kasteen toimittavan papin luokse. Nimenantorukouksen jälkeen ortodoksikummi lukee uskontunnustuksen lapsen puolesta uskon vakuudeksi.
Varsinainen kaste alkaa vedenpyhityksellä. Kastettava upotetaan kolmesti veteen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Veteen upottaminen kuvaa kastettavan osallistumista Kristuksen kuolemaan ja vedestä nouseminen osallistumista Hänen ylösnousemiseensa. Kasteen jälkeen kastettu puetaan uuden elämän merkiksi valkoiseen pukuun.
Mirhavoitelu
Heti kasteen jälkeen (tai aiemmin muuhun kristilliseen kirkkoon kastetun lapsen, nuoren tai aikuisen liittyessä Suomen ortodoksiseen kirkkoon) toimitetaan mirhavoitelun sakramentti, jossa pappi voitelee mirhalla ristinmerkin kastetun otsaan, silmiin, sieraimiin, suuhun, molempiin korviin, rintaan, käsiin ja jalkoihin. Samalla hän lausuu jokaista ristinmerkkiä piirtäessään ”Pyhän Hengen lahjan sinetti”, johon seurakunta vastaa ”Aamen”.
Mirhavoitelun sakramentti onkin juuri Pyhän Hengen vuodattamisen toimitus. Kun kaste nähdään lupaukseksi yhdistyä Jumalaan, niin mirhavoitelu on tämän lupauksen vahvistus eli sinetti. Nykyisin Suomen ortodoksisessa kirkossa käytettävää mirhaa valmistetaan Konstantinopolin patriarkaatin kirkossa pääsiäistä edeltävällä suurella viikolla aina kymmenen vuoden välein. Sen valmistuksessa ja siunaamisessa käytetään 700-luvulta peräisin olevaa kaavaa.
Voit lukea lisää kasteesta ja mirhavoitelusta Suomen ortodoksisen kirkon sivuilta.