Sielunhoitotahto
Monet ortodoksisen kirkon jäsenet haluavat valmistautua omaan kuolemaansa, jos sen lähestyminen on tiedossa. Käytännössä valmistautuminen tarkoittaa usein synnintunnustuksen, sairaanvoitelun ja ehtoollisen sakramentteihin osallistumista tai sielunhoidollista keskustelua papin kanssa. Pappi voi vierailla kuolevan luona kotona tai sairaalassa ja tuoda myös ehtoollisen mukanaan. Kirkolla on myös tietyt kuoleman hetkellä luettavat rukoukset, jotka pappi voi lukea viimeisten hetkien koittaessa.
Omat toiveet voi kirjata ylös sielunhoidolliseen hoitotahtoon, joka kannattaa käydä läpi yhdessä läheisten ja/tai hoitohenkilöstön kanssa. Yksinkertaisimmillaan sielunhoitotahto on seurakunnista saatava ja lompakossa pidettävä kortti, johon merkitään oman nimen lisäksi kotiseurakunnan nimi ja rippi-isän tai diakoniatyöntekijän nimi ja puhelinnumero. Kortissa on lisäksi seuraava teksti: ”Olen ortodoksi ja pyydän, että luokseni kutsutaan pappi tai diakoniatyöntekijä, jos olen sairauden tai onnettomuuden vuoksi kyvytön sitä itse tekemään. Toivon, että luonani vieraillaan ja että voin saada sairaanvoitelun ja Pyhää Ehtoollista.” Nämä tiedot kannattaa kirjata myös Omakanta -palveluun. Tiedot auttavat omaisia ja hoitohenkilöstöä huolehtimaan siitä, että kirkon jäsen pääsee osalliseksi oman kirkkonsa sielunhoidollisista palveluista myös tilanteessa, jossa hän ei itse kykene ottamaan yhteyttä seurakuntaan.
Hautaan siunaaminen
Kun ortodoksisen kirkon jäsen kuolee, omaiset ottavat välittömästi yhteyttä vainajan kotiseurakuntaan. Seurakunnan ja toimittavan papin kanssa sovitaan hautaustoimitukseen liittyvistä yksityiskohdista: koska ja missä hautaus toimitetaan ja mihin vainaja haudataan. Jos papin toivotaan olevan paikalla muistotilaisuudessa, myös tästä on hyvä sopia etukäteen. Itse hautaustoimitus on puolestaan liturginen kokonaisuus, joka ei sisällä erikseen suunniteltavia osia.
Ortodoksisen kirkon jäsen pyritään siunaamaan hautaan mahdollisimman nopeasti. Hautaamista varten vainajalle hankitaan arkku ja kuolinvaatteet. Jotkut varaavat ne itselleen vanhan tavan mukaisesti jo elinaikanaan. Vainaja puetaan arkkuun kauniiseen vaatekertaan, johon sisältyvät kaikki asusteet alusvaatteista kenkiin asti. Kaulaan laitetaan risti (ei kultaa eikä hopeaa). Puetun vainajan ylle laskostetaan ohut kateliina ja otsalle nauha, johon on kirjottu tai painettu Pyhän Kolminaisuuden veisun sanat ”Pyhä Jumala, pyhä Väkevä, pyhä Kuolematon, armahda meitä”. Myös kasvoille asetetaan ohut liina. Vainajan rinnalle arkkuun asetetaan pieni ikoni. Arkkuun voi halutessaan laittaa myös kukkia.
Ortodoksisen hautauspalveluksen liturginen väri on ylösnousemuksen väri eli valkoinen. Siksi sekä arkun että vaatteiden väriksi suositellaan valkoista. Myös puinen arkku on yksinkertaisuudessaan kaunis ja toimiva. Arkun valinnassa on lisäksi hyvä ottaa huomioon, että perinteen mukaan ortodoksinen hautauspalvelus toimitetaan avoimen arkun kanssa. Siksi kannen tulisi olla kokonaan helposti irrotettavissa. Ortodoksinen kirkko suosii perinteen mukaista arkkuhautausta. Mikäli vainaja on itse ilmaissut haluavansa polttohautauksen, näinkin voidaan toimia.
Toimituksen aluksi arkku kannetaan keskelle kirkkoa ja avataan. Mikäli vainaja on kieltänyt arkun avoinna pitämisen tai sen avaamiselle on muita esteitä, hautaus toimitetaan arkku suljettuna. Omaisille jaetaan hautaustoimituksen ajaksi käteen kirkkokynttilät eli tuohukset. Varsinaisen hautauspalveluksen aikana on tapana seistä.
Ortodoksinen hautaustoimitus on ennen kaikkea rukousta vainajan kuolemattoman sielun puolesta. Sen aikana toistetaan usein lyhyttä rukousta: ”Saata, Herra, lepoon nukkuneen palvelijasi sielu”. Tämä rukous sopii hyvin myös kuolinilmoitukseen tai kukkalaitteeseen liitettäväksi muistolauseeksi. Paljon käytettyjä muistolauseita ovat myös ”Ollos iäti muistettu” ja ”Iankaikkinen muisto”. Tarkoitukseen sopii hyvin myös pääsiäistropari ”Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi”.
Hautaustoimituksen loppupuolella tuohukset sammutetaan. Omaiset jättävät tuonilmaisiin siirtyneelle arkun äärellä viimeiset jäähyväiset lukemalla hiljaa mielessään rukouksen hänen sielunsa puolesta, pyytämällä häneltä hiljaisuudessa anteeksi ja siunaamalla häntä ristinmerkillä. Vainajan rinnalla olevaa ikonia suudellaan. Monet haluavat myös hyväillä vielä kerran rakkaan omaisen poskea tai kättä. Jos nämä tavat eivät tunnu luontevilta, saattoväkeen kuuluvat voivat hyvästellä vainajan yksinkertaisesti seisomalla hetken arkun äärellä.
Hyvästien jälkeen pappi siunaa vainajan arkkuun ristinmuotoisesti laitettavalla hiekalla. Tämän jälkeen arkku suljetaan. Kukat voi laskea arkulle tässä vaiheessa tai jäähyväisten yhteydessä. Sään salliessa ne voidaan laskea myös haudalle.
Varsinainen hautauspalvelus kestää noin puoli tuntia. Hyvästien jättämiseen kuluu aikaa saattoväen koosta riippuen muutamista minuuteista noin puoleen tuntiin. Kirkosta poistutaan niin, että pappi ja laulajat kulkevat arkun edellä.
Hautaan laskemisen jälkeen toimitetaan lyhyt litaniapalvelus, jonka jälkeen hauta peitetään ja sen äärellä lauletaan yhdessä joku yhdessä sovittu tai kanttorin ehdottama kirkkoveisu. Tämän jälkeen siirrytään vapaamuotoiseen muistotilaisuuteen, jos sellainen on järjestetty.
Vainajan muistopalvelus
Omaiset voivat halutessaan pyytää pappia toimittamaan myös panihidan eli vainajan muistopalveluksen. Perinteisesti panihida toimitetaan kuolinpäivänä, kolmantena päivänä kuolemasta, 40 päivää kuolemasta ja vuosi kuoleman jälkeen sekä jatkossa vuosittain vainajan kuolinpäivänä. Edesmenneitä muistetaan päivittäin myös yksityisessä rukouksessa. Kirkossa vainajien muistelu tapahtuu sytyttämällä tuohus vainajien muistelupöydälle. Myös pappia voi pyytää rukoilemaan tuonilmaisiin siirtyneiden rakkaiden puolesta täyttämällä kirkon eteisessä tähän tarkoitukseen varatun muistelulapun, johon kirjoitetaan muisteltavien etunimet. Lappu jätetään kirkon isännöitsijän pöydälle, josta se toimitetaan alttariin.
Voit lukea lisää hautaan siunaamisesta Suomen ortodoksisen kirkon sivuilta.
Voit lukea lisää vainajan muistopalveluksesta Suomen ortodoksisen kirkon sivuilta.