Isännöitsijä ja apulaisisännöitsijät eli kotoisammin kirkkomummot häärivät kirkossa palvelusten ja kirkollisten toimitusten taustalla, niiden aikana ja niiden päätyttyä. Kirkkomummo -nimitys kumpuaa kreikkalaisista ja venäläisistä pyhäköistä, joissa ”mummo” on kirkossa aamusta iltaan, aukaisee ja lukitsee ovet ja pitää jöötä esimerkiksi vallattomille matkailijoille.
Reagoimista moneen suuntaan
Meillä työ on käytännöllisempää. Se muistuttaa luterilaisen kirkon suntion tehtäviä. Vuorossa oleva ihminen tulee kirkkoon tunti – puolitoista ennen palveluksen alkua, sytyttää lampukat, lisää niihin tarvittaessa öljyä, siistii kirkkosalin yleisilmettä, keräilee kuihtuneet kukat pois maljakoista, valmistelee rahaliikenteen käyttökuntoon.Tuohusten ostajien virta alkaa samoihin aikoihin. Työ on reagoimista moneen suuntaan yhtä aikaa: tuohusten lisäksi muita ostoksia, muistelukirjojen ja -lappujen juoksuttamista alttariin, kysymyksiin vastaamista, rahan vaihtoa. Viimeksi mainitun toivomme loppuvan, sillä kassa on pieni eikä vaihtorahaa riitä.
Palvelusten aikana edelliset hommat jatkuvat tilanteen mukaan samalla kun seurataan, etteivät tuohukset pääse palaamaan liian lyhyiksi. Vahan poistaminen lampukoista on työlästä.
Kynttilät sammutetaan palvelusten päätyttyä, lasketaan ja tilitetään kassa, siivoillaan kirkkoa, tarkastetaan, ettei mihinkään – esimerkiksi wc:hen – ole jäänyt ylimääräisiä ihmisiä ja kaikki näyttää rauhalliselta seuraavaa palvelusta varten.
Viime vuosina ilmenneen ilkivallan takia – varkauksia, niiden yrityksiä, äänihäiriöitä jne. – on perusteltua pitää silmällä kirkon ulko- ja sisäovia, sillä kirkkokansan joukkoon on helppo pujahtaa väärin intressein. Turvallisuutta onkin lisätty esimerkiksi uudella lukitussysteemillä.
Palveluksissa ja toimituksissa avustamista
Isännöitsijät avustavat myös kirkollisissa toimituksissa. Kasteita, häitä, hautajaisia, kirkkoon liittämisiä, rukouspalveluksia ja muita edeltävät erilaiset valmistelut, joita kirkkomummot tekevät ”kattamalla” tarvittavan varustuksen analogille ja muualle kirkon keskiosaan. He myös huolehtivat tarvikkeet takaisin paikoilleen.
Pari kertaa vuodessa, yleensä Suuren Paaston ja joulupaaston aikaan, kirkko suursiivotaan. Kirkkomummojen vastuulle kuuluvat mm. lampukoiden puhdistus ja öljyäminen jalkoineen, ikonien ja riisojen puhdistaminen, myyntipöydän laatikoiden ja tarvikkeiden läpikäynti sekä ovien ja seinien puhdistus niiltä osin kuin mahdollista. Siivoustalkoisiin on pyydetty mukaan myös ponomareja, että lopputulos olisi mahdollisimman hyvä.
Sitoutumista seurakunnan elämään
Isännöitsijöiden vapaaehtoistyö perustuu muutaman kerran vuodessa sovittaviin vuoroihin. Ne jaetaan yhteisissä kokouksissa, joihin myös kirkkoherra osallistuu soveltuvin osin. Tarvittaessa vuorojen vaihtaminen onnistuu yleensä joustavasti. Olennaisen tärkeää on sitoutua työhön ja varmistaa, että aina joku meistä on paikalla. Työaika on lauantaisin noin klo 16-19 ja sunnuntaisin noin klo 8.30-12.30. Usein vuoro venyy jommastakummasta päästä. Lisääntyneet palvelukset kasvattavat myös isännöitsijöiden vuorojen määrää.
Kirkkomummorinkiin kuuluu kymmenkunta ihmistä, joista suurin osa tekee vuoroja kuukausittain. Pääisännöitsijänä toimii Kaisa Ivaska-Papaioannou.
Apulaisisännöitsijäksi perehdyttäminen tapahtuu perimätiedon ja harjoittelun avulla eikä ikä- tai sukupuolirajoja ole. Työssä on vauhtia ja vaarallisiakin tilanteita, huumorintajuisia ja avuliaita mummokavereita sekä palkitsevaa sitoutumista seurakunnan elämään.
Taina Ratia
Kirjoitus on lyhennelmä Kupolin jutusta syksyllä 2024
(Kuva: Kaisa Ivaska-Papaioannou)