Monesti kirkkoa pidetään paikkana, jossa ihmiset hiljentyvät rukoukseen ja osallistuvat jumalanpalveluksiin. Toivomme, että kun astumme kirkkosaliin, kaikki häiriöäänet olisivat poissa. Kirkossa haluan unohtaa maalliset huolet.
Todellisuus on kuitenkin usein toisenlainen. Vaikka ulkomaailman äänet jäävät kirkkosalin ulkopuolelle, jättävätkö oman pään sisäiset ajatukset rauhaan? Autojen äänet eivät kuulu kirkkoon, mutta kun huomaan, että kirkkosalissa olevat lapset liikkuvat paikasta toiseen, se voi tuntua häiritsevältä ja vaikeuttaa keskittymistä rukoukseen.
Mutta ketä varten kirkko on? Onko se vain rauhaa etsiville aikuisille, joille kirkko on viikon ainoa paikka olla hetken yksin ajatustensa kanssa? Ei. Kirkko kuuluu kaikille – iästä riippumatta. Kirkossa käyminen täytyy oppia. Rukoilemista täytyy harjoitella.
Mitä sitten tehdä lapsille ja nuorille, joille kirkossa oleminen on vaikeaa? On hankalaa istua paikallaan edes kymmenen minuuttia, kun tekee mieli kuljeskella kirkkosalissa. On vaikeaa olla kirkossa ilman kännykkää, kun ei näe, ovatko kaverit lähettäneet viestejä.
Matteuksen evankeliumissa Jeesus sanoo:
Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut.
Kirkko on kaikille. Kirkossa käyminen on oppimisprosessi. Me aikuiset voimme auttaa lapsiperheitä olemaan kirkossa. Tiedostan, että lasten äänet voivat joskus häiritä. Mutta jos lapsi käy kirkossa kuusi kertaa, ja vanhempi jaksaa kuusi kertaa olla äänekkään lapsen kanssa kirkossa – selittäen kärsivällisesti yhä uudelleen, että kirkossa voi lukea omaa kirjaa tai leikkiä omalla lelulla – uskon, että seitsemännellä kerralla lapsi on paljon rauhallisempi kuin ensimmäisellä.
Tuokaa siis lapsenne säännöllisesti kirkkoon.
Turussa järjestetään joka toinen sunnuntai pyhäkoulu. Pyhäkoulu on erinomainen paikka, josta lapsen kirkkopäivä voi alkaa. Mitä tehdä, jos lapsi alkaa itkeä kovasti kirkossa? Voit mennä hetkeksi lapsen kanssa eteiseen ja antaa hänelle tarvitsemaansa huomiota. Sekin on rukousta – huolenpitoa lapsesta.
Entä nuoret? Kun lapsi oppii pienestä pitäen, että kirkossa käydään säännöllisesti, hän säilyttää tavan myös nuorena ja aikuisena. Oppiminen ei tarkoita pakottamista, vaan ohjaamista. Kirkkoon mennään, koska se on osa viikkorytmiä. Kirkossa käyminen on perheen yhteistä aikaa. Kun viikko alkaa kirkosta, viikko saa myös siunauksen.
Tuokaa lapset kirkkoon!
Nuoret, tulkaa kirkkoon!
Kirkko on kaikille!
Ioannis Lampropoulos, kirkkoherra
(Kupoli 3/2025, pääkirjoitus)