Kristuksessa rakkaat sisaret ja veljet,
Lokakuussa minulle tarjoutui siunattu tilaisuus vierailla Ahvenanmaalla ja Turussa tavatakseni romanialaisia veljiämme ja sisariamme. Matkan tarkoituksena oli avata keskusteluyhteyttä ja rakentaa siltoja kirkkomme monikulttuurisen perheen sisällä. Suureksi surukseni ja pettymyksekseni yksikään romanialainen ortodoksi ei saapunut Ahvenanmaalla toimitettuun liturgiaan, vaikka olin henkilökohtaisesti matkustanut sinne juuri heitä tavatakseni ja heidän kanssaan rukoillakseni.
Tämä kokemus on saanut minut pohtimaan syvällisemmin kirkon ykseyttä ja monimuotoisuutta tässä ajassa. Haluan jakaa kanssanne joitakin periaatteita, jotka ohjaavat meitä eteenpäin.
On tärkeää ymmärtää, että Suomen ortodoksinen kirkko kantaa kanonista vastuuta kaikista ortodokseista tällä alueellamme. Tämä ei ole vallankäytön kysymys, vaan pyhän vastuun kantamista – olemme kutsutut palvelemaan kaikkia ortodokseja riippumatta heidän kansallisuudestaan tai kielestään. Ortodoksinen kirkkoperheemme on aina ollut moninainen ja monikielinen, heijastellen helluntain ihmeellistä ykseyttä moninaisuudessa.
Turun seurakunnan osalta olemme yhdessä kirkkoherran kanssa päättäneet, että kaikki romaniankieliset jumalanpalvelukset toimitetaan jatkossa kaksikielisinä, käyttäen aina suomea tai ruotsia osana palvelusta. Tämä ei ole kenenkään sulkemista pois. Päinvastoin luomme yhteisen liturgisen tilan, jossa kaikki voivat kokea olevansa kotona. Samalla tunnustamme, että tarpeen mukaan voimme ja meidän tulee ottaa huomioon kaikkien kieliryhmien tarpeet seurakunnan toiminnassa.
Erityisesti haluan kääntyä romanialaisten puoleen Turun seurakunnan alueelle: teitä tarvitaan! Ehkä pelkäätte, että kulttuurinen identiteettinne tai kielenne menetetään. Mutta todellinen kirkollinen ykseys ei tarkoita samanlaisuutta – se tarkoittaa yhteistä matkaa kohti Kristusta, jossa jokainen tuo omat lahjansa yhteiseen pöytään.
Jokainen teistä tuo kirkkoon ainutlaatuisia hengellisiä kokemuksia, rukouksia ja ymmärrystä Jumalan rakkaudesta. Romanian ortodoksinen perinne on rikas aarreaitta, joka voi rikastuttaa meidän kaikkien uskoa. Tämän olen myös itse saanut todeta käydessäni kaksi kertaa Romaniassa ortodoksisen kirkon vieraana. Koen myös tärkeänä että me suomalaiset ortodoksit saamme mahdollisuuden oppia teiltä ja kasvaa yhdessä.
Kirkon ovet ovat avoinna kaikille. Tästä huolimatta meidän täytyy aktiivisesti kutsua, kuunnella ja luoda tilaa kohtaamiselle. Pettymykseni Ahvenanmaalla ei johtunut siitä, että minua henkilökohtaisesti olisi loukattu, vaan siitä, että menetimme arvokkaan tilaisuuden kohdata toisemme kasvoista kasvoihin, rukoilla yhdessä ja rakentaa yhteyttä. Kirkon voima on aina ollut sen kyvyssä yhdistää erilaisia ihmisiä yhden pöydän ääreen.
Lopuksi haluan toivottaa kaikille Kupoli-lehden lukijoille siunattua ja rauhallista Kristuksen syntymän juhlaa pelastuksen vuonna 2025.
Elia
Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa