Laupias samarialainen

Laupias samarialainen Lk. 10:25-37
Viinijärven kirkko 15.11.2026
isä Tuomas Kallonen

Nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen.

”Mitä minun pitäisi tehdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän?” Näin kysyy lainopettaja Jeesukselta päivän evankeliumikertomuksessa. Pyhän Luukkaan mukaan lainopettaja haluaa kysymyksellään panna Jeesuksen koetukseen. Pyhän Markuksen mukaan lainopettaja on vaikuttunut Jeesuksen opetuksesta ja kysyy tältä vilpittömästi: ”Mikä on lain suurin käsky?”

Jeesus osoittaa, että näihin kysymyksiin – kysymykseen iankaikkisesta elämästä ja lain suurimmasta käskystä – on jo annettu vastaus pyhissä kirjoituksissa: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Matteuksen evankeliumissa Jeesus jatkaa: ”Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.” Lain suurin käsky antaa merkityksen kaikille muille käskyille ja säädöksille. Kaikki ne nojaavat tuohon suurimpaan käskyyn, joka kuin lamppu valaisee niiden keskellä ja kokoaa yhteen kaiken, mitä Jumala ihmiseltä odottaa.

Käsky rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niinkuin itseään on lainopettajaa tyydyttävä ja ilmeisen odotettu vastaus. Keskiöön nousee kuitenkin lainopettajan tarkentava kysymys: kuka sitten on minun lähimmäiseni? Vastauksena tähän kysymykseen Jeesus esittää vertauksen laupiaasta samarialaisesta: Jerusalemista Jerikoon matkalla ollut mies joutuu rosvojen ryöstämäksi ja henkihieveriin pieksemäksi. Samaa tietä tulee kohta pappi, joka kuitenkin väistää miehen ja kulkee ohi. Samoin tekee tiellä matkaava leeviläinen, hänkin väistää ja menee ohi. Kolmas tien kulkija on samarialainen, joka edustaa juutalaisten karttamaa, vääräuskoisena pidettyä kansaa. Hän on kuitenkin se, joka näkee miehen surkean tilan, säälii häntä ja ottaa tämän hoiviinsa. ”Kuka heistä oli ryöstetyn miehen lähimmäinen?” kysyy Jeesus lainopettajalta. Tämä joutuu myöntämään, että se, joka osoitti miehelle laupeutta.

Juuri tämä tarkentava kysymys ”kuka on minun lähimmäiseni” nostaa esiin Jeesuksen opetuksen erityisyyden juutalaiseen lakiin nähden. Jos katsomme, mistä käsky ”rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi” on peräisin, huomaamme, että se sisältää rajauksen lähimmäisyyden alaan. Mooseksen 3. kirjassa käsky on muodossa: ”Älä kosta omaan kansaasi kuuluvalle, äläkä pidä yllä riitaa hänen kanssaan, vaan rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.” Alkuperäisessä käskyssä siis lähimmäinen tarkoittaa omaan kansaan kuuluvaa. Ei esimerkiksi samarialaista, joka juutalaisten silmissä on muukalainen ja vielä muukalaisten joukossakin epämieluisa. Nyt Jeesuksen vastaus asettuu uuteen valoon: hän valitsee tarkoituksella juuri muukalaisen vertauksensa esimerkilliseksi lähimmäiseksi. Ja vielä enemmän, Jeesus kääntää päälaelleen koko kysymyksen: oleellista ei ole se, kuka on minun lähimmäiseni, vaan olenko minä lähimmäinen kohtaamalleni ihmiselle.

Jeesus ei sanojensa mukaan tullut kumoamaan lakia, vaan täyttämään ja täydellistämään sen. Siksi Jeesus opettaa usein muodossa ”Teille on opetettu… mutta minä sanon teille” nostaen alkuperäisen käskyn uudelle tasolle. Matteuksen evankeliumissa Jeesus opettaa rakkauden ulottamisesta paitsi muukalaisiin myös vihamiehiin: ”Teille on opetettu: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.’ Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille. Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin tee niin? … Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.” Apostoli Luukas lisää: ”Olkaa valmiit armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin armahtaa.” (Luuk. 6:36)

Kirkon tulkintaperinne näkee laupiaan samarialaisen vertauksessa myös toisen tason. Se on kuva ihmisen lankeemuksesta ja pelastuksesta. Ryöstetty mies on Adam, joka joutuu pahojen henkien ja omien himojensa ryöstämäksi ja kuolettavasti synnin haavoittamaksi. Ohi kulkeva pappi ja leeviläinen edustavat Mooseksen lakia ja Vanhan liiton aikaa, joka ei kykene pelastamaan ihmistä synnin ja kuoleman orjuudesta. Ryöstettyä miestä säälivä samarialainen on itse Kristus ja majatalo, johon tämä jättää miehen hoidettavaksi ja odottamaan paluutaan on Kirkko. Miehen haavojen hoito viinillä ja öljyllä viittaa kirkon pyhiin mysteerioihin, kasteeseen, ehtoolliseen – ja sairaanvoiteluun, joka tänäkin päivänä toimitetaan pyhitetyllä viinin ja öljyn seoksella, ja jossa kertomus laupiaasta samarialaisesta luetaan ensimmäisenä seitsemästä evankeliumista.

Kertomuksessa lähimmäisyyden perimmäinen esikuva ei siis olekaan samarialainen, vaan itse Kristus. Kristus on löytänyt meistä jokaisen synnin haavoittamana, säälinyt ja rakastanut jokaista ja huolehtinut meidät kirkkoonsa. Me saamme olla kirkon hoidettavina, jotta mekin vuorostamme kykenisimme Kristuksen kaltaiseen lähimmäisyyteen. Kirjeessään filippiläisille apostoli Paavali kuvaa Kristuksen mielen omaksumista, jonka voimme lukea samalla kehotuksena lähimmäisyyteen:

”Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhamaisuudesta, vaan olkaa nöyriä ja pitäkää kukin toista parempana kuin itseänne. Älkää tavoitelko vain omaa etuanne vaan myös muiden parasta. Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli.

Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti.” (Filip. 2:3-8)

Tänään kirkko astuu joulupaaston aikaan, eli aloitamme yhdessä 40-päiväisen valmistautumisen Kristuksen syntymän juhlaan. Paastoon kirkko antaa yhteiset ohjeet, joita noudatamme kukin voimiemme ja elämäntilanteemme mukaan. ”Lain suurin käsky” valaisee myös paaston merkityksen. Paasto on tarkoitettu vahvistamaan meidän rakkauttamme Jumalaan ja lähimmäiseen. Se on tarkoitettu vahvistamaan meissä katumusta, eli kykyä nähdä, mitä esteitä on kasaantunut rakkauden tielle – mikä pidättää meitä rakastamasta koko sydämestämme Jumalaa ja lähimmäistämme niinkuin itseämme. Paasto on tarkoitettu vahvistamaan meissä kilvoitusta rakkauden esteitä purkaaksemme: se on omien himojen hillitsemistä, oman itsekkään tahdon hiljentämistä ja lähimmäisen tarpeen kuulemista, nöyryyden ja rakastavan palvelemisen harjoitusta. Paasto on Jumalan meille valmistama lääke, jolla hän voitelee meidän ruumistamme ja sieluamme, ja hoitaa synnin meihin lyömiä haavoja.

Herra Jeesus Kristus, meidän Jumalamme, ainoa synnitön, joka et koskaan väistä synnin runtelemaa, etkä kulje auttamatta tarvitsevan ohitse. Opeta meitä alkavan paaston aikana kulkemaan sinun jäljissäsi ja näkemään sinut kohtaamissamme ihmisissä, niin omissa kuin muukalaisissa. Amen.