”Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä.” (Matt.6:28-29).
Taivaan sinisen kaaren alla soi, kukoistaa ja välkehtii. Yön lyhyenä tuokiona kaikuvat metsästä yölaulajien salaperäiset luritukset. Ketut ja jänikset käyvät puutarhassa vaivihkaa ihmettelemässä ihmisen yrityksiä : perunavakoja ja harson alla itäviä taimia. Värien harmoniaa luonnossa ei voi olla ihastelematta. Tuomien kukittua avasi pihlaja nuppunsa, sitten sai nauttia kieloista ja parhaillaan juhannusruusujen hempeä tuoksu täyttää ilman. Tässä hetkessä voi kaikilla aisteillaan tuntea Jumalan, suuren Luojamme, olemassaolon ja nöyryys ja kiitollisuus täyttää mielen.
”Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset”.(Matt.6:30).
Me olemme myös osa tätä ihmeellistä luomakuntaa. Kaikkein viimeiseksi Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen ja kaltaisekseen. Hän antoi tehtäväksemme viljellä ja varjella maata, ja ravinnoksemme ”kaikki siementä tekevät kasvit, joita maan päällä on, ja kaikki puut, joissa on siementä kantavat hedelmät”.(1.Moos. 1:29).
Yhdessä saamme myös kokoontua Herran temppeliin, kirkkoon, kauneuden ja pyhyyden äärelle, ylistämään ja kiittämään Häntä kaikista lahjoistaan. Siellä voimme myös kertoa surumme ja huolemme rakastavalle Luojallemme ja pyytää esirukouksia hetkellä, jolla oma rukouksemme tuntuu nääntyvän. Osallisuus Herran itsensä tarjoamasta ateriasta, ehtoollisesta, antaa meille voimia ja viisautta näkemään ja kokemaan Jumalan läsnäolo pimeinä ja vaikeinakin hetkinä. Myös Jumalaan luottavan yhteisön huolenpito ja rakkaus säteilevät lämpöä, valoa ja iloa. Kaikkeen tähän meidät on kutsuttu. Älkäämme jääkö ulkopuolisiksi ja osattomiksi tai kääntäkö selkäämme millekään Jumalan tarjoamalle hyvyydelle.
”Täyttyköön suumme Sinun kiittämisestäsi, Herra, että veisuilla ylistäisimme Sinun kunniaasi, kun olet tehnyt meidät otollisiksi tulemaan Sinun pyhien, jumalallisien, kuolemattomien ja eläväksi tekevien salaisuuksiesi osallisuuteen. Säilytä meidät Sinun pyhyydessäsi, että koko päivän oppisimme Sinun totuuttasi. Halleluja, halleluja, halleluja!”(Liturgiassa ehtoollisen jälkeen laulettava veisu).
Kaisu Potkonen