Ortodoksien pyhiinvaellus Kreikkaan
Miksi mennä kymmenen päivän kiertomatkalle Pohjois-Kreikkaan? Miksei menisi perusturistirysään, vaikkapa Rodoksen rannoille loikoilemaan? Jääkö tästä nyt mitään käteen henkilölle, joka ei istu kirkon etupenkissä joka sunnuntai? Ilomantsin ortodoksisen seurakunnan pyhiinvaellusmatka Kreikan läpi vastasi kaikkiin näihin kysymyksiin, jotka kummittelivat ennen lähtöä minunkin mielessäni.
Melkein 40-henkinen porukkamme kiersi linja-autossa historiallisten kirkkojen, luostarien, vilkkaiden kaupunkien basaarien, pikkukylien, kuumien lähteiden, Meteoran vuoristojen ja huikeiden maisemien kautta. Matka oli mielenkiintoisen monipuolinen ja aihetta ei siis ollut huoleen.
Perinne jatkuu
.jpg)
kuva: Mikko Savinainen
Tämä oli kolmas matkanjohtajamme ja kirkkoherran Ioannis Lampropouloksen järjestämä samankaltainen matka. Ensimmäinen oli Taipaleen ja Ilomantsin ortodoksisten kirkkokuorojen yhteinen, toinen Taipaleen ja Ilomantsin ortodoksiseurakuntien nuorten, ja tämä viimeisin koko Ilomantsin ortodoksisen seurakunnan matka. Paikat matkoille täyttyvät nopeasti.
– Haluan, että ihmiset näkevät uutta. Siksi järjestän näitä matkoja. Haluan, että seurakuntamme näkee, millainen on kreikkalainen seurakunta Kreikassa. Jos luoja suo, voimme kahden vuoden päästä järjestää uuden matkan, toivoo Lampropoulos.
Vieraanvaraisuutta
Matkamme kiersi Kreikkaa sinne tänne, mutta yksi asia pysyi samana, olimmepa hotellissa tai yksityisessä taloudessa: kreikkalaisten epäitsekäs vieraanvaraisuus. Matkanjohtajamme isä Ioannis kertoi, että vieraita kohdellaan kuin lähimmäistä ja että siinä epäonnistuminen on kreikkalaiselle suuri häpeä, joka kestää pitkään. Tämän kuultuani päätin hieman vainoharhaisena olla sanomatta mitään negatiivista paikallisesta ruuasta, etten vain vahingossa pilaa kenenkään kunniaa. Kuitenkaan meidän suomalaisten suusta ei olisikaan pahaa kuultu, sillä luontaisen kohteliaisuutemme lisäksi ruoka oli todella maukasta joka paikassa.
Vaikka lähdimme erilaisina ja eri-ikäisinä taaperosta vaariin, olimme viimeisenä iltana melkein samaa perhettä. Matkaan oli kuulunut naurua, ihmettelyä ja lähdön haikeutta.
Vastaukset sain myös kysymyksiini. Tämän jälkeen rantaloma tuntuu tylsältä… ja käteen jäi enemmän muistoja kuin voi Suomeen edes kantaa. No jaa, ainahan voi lähteä uudelleen hakemaan lisää.
Katso myös: Kuvia matkalta