Uudenlainen aika

Voih, tätä syksyä!Jumala lohdutti meitä kauniilla kesällä, luonto tarjosi runsaasti erilaista satoa ja hiljalleen aloimme jo tottua ”normaaliin” elämään.

Nyt on virus vyörymässä entistä kovemmalla voimalla ja syksyn pimeyskin tuntuu uhkaavalta. Onko lukittauduttava uudestaan neljän seinän sisään? Eikö mitään huvituksia sallita? Tahdomme jo tukkia silmät ja korvat kaikelta tältä kurjuudelta!

Viime vuosina on entistä selvemmin näkynyt ja tuntunut, miten eriarvoiseksi rakas kotimaamme on muuttunut. Ne, joilla menee hyvin, menee sitten ylitsevuotavan upeasti. Kaukomatkat ovat jokavuotista ajankulua, autot ja kodin tekniikka huippuluokkaa, asunnot valtavan kokoisia.

Entä ne, joilla on jo useamman sukupolven kokemus työttömyydestä, perintöjen varaan on turha laskeskella ja tukien jatkuva hakeminen ja niillä eläminen vievät itsetunnon ja joidenkin silmissä jo ihmisarvonkin?

Olemmeko pian kaikki samalla viivalla: korona ei laskelmoi, kehen tai mihin se iskee? Syyslomaviikoilla eivät lapset päässeet elvistelemään rantalomillaan, kaikenkuntoiset mökit ihan omien järviemme äärellä kelpaavat lomakohteiksi. Naapurin huikkaama tervehdyskin voi läikäyttää sydämessä ihan toisella tavalla kuin ennen. Samassa veneessä ollaan.

En voi olla ajattelematta, että tällä kaikella on ollut tarkoitus. Jumala haluaa palauttaa meidät ruotuun. Meidän täytyy kantaa huolta ja vastuuta heikommistamme. Yht`äkkiä voimme itse, henkilökohtaisesti tai koko kansakuntana, olla heikkona ja avuntarpeessa.

Luoja, kaikkivaltias Jumalamme, ei tee virheitä. Kaikki, mikä tapahtuu, on tarkoitettu meidän hyväksemme ja nimenomaan meidän pelastukseksemme. Tässä ajassa meitä runtelevat myrskyt, myrkyt, väkivalta ja virukset, mutta tuonpuoleisessa, johon me kristittyinä uskomme, ne kaikki puuttuvat. Meidät on kutsuttu iloon, rakkauteen ja toinen toisistamme huolehtimiseen. Lähimmäisiämme ovat kaikki ne, jotka apuamme ja tukeamme tarvitsevat. Ei Kristuskaan laskelmoinut, kenen kanssa kannatti ystävystyä, kenet parantaa tai jopa herättää kuolleista. Samoin se ei ole meidänkään tehtävämme. ”Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille.” ( Luuk.6:31).

Vaikka toinen aalto vyöryisi niskaamme, ravintolat sulkeutuisivat, lennot peruttaisiin, konkurssit uhkaisivat… olemme turvassa. Jumala pitää meistä huolen, kunhan me huolehdimme toinen toisistamme. Meidän on opittava jakamaan omastamme ja muutettava yltäkylläisyys yhteiseksi hyväksi. Silloin jokaisella olisi lämmin koti, riittävästi ruokaa ja ihmisen kasvot, joissa näkisimme Luojamme.

Kaisu Potkonen