Elämme ortodoksisessa kirkossa suuren paaston valmistusviikkoja. Paastorekeen ei siis hypätä kesken laukan, vaan matkaan valmistaudutaan huolellisesti. Se ei tarkoita pakastimen täyttämistä maistuvilla paastoherkuilla tai kodin sisustamista paaston henkeen sopivaksi. Näiden viikkojen aikana kypsytellään ja treenataan sielua kuin kuunaan lihaksia urheilusuorituksen alla. Ruokavaliokin muuttuu pikku hiljaa. Tämä matka kohti pääsiäistä toteutuu jokaisen meidän kohdalla, jos vain itse niin haluamme.
Kuultavaksemme tai luettavaksemme avautuvat joka viikko uudet Raamatun kertomukset. Olemme tutustuneet jo Sakkeuksen (Luuk.19:1-10 ) sekä publikaanin ja fariseuksen (Luuk.18:10-14) toimintaan ja päätöksiin. Ensi sunnuntai kuljettaa eteemme tuhlaajapojan ( Luuk15:11-32) ja viimeinen valmistussunnuntai avaa silmiemme eteen viimeisen tuomion ( Matt.25:31-46). Sitten koittaakin jo laskiais- eli sovintosunnuntai ja edellisten viikkojen esimerkkien ja opetusten mukaan alamme puhdistaa omaa sieluamme sinne kerääntyneestä ahneudesta, rahanhimosta, ylpeydestä, itseriittoisuudesta, ylenpalttisesta juhlinnasta, riippuvuuksista sekä tunteettomuudesta ja välinpitämättömyydestä lähimmäisiä kohtaan. Samoin kuin ennen kunnollista siivousta tarkastelemme, mihin on eniten kertynyt pölyä, missä on tahroja, mitä pitää tuulettaa, pestä tai heittää jo kokonaan menemään, me nyt tutkimme sielun tilaa. On paljon asioita, jotka huutavat muutosta ja valmistusviikot auttavat meitä hahmottamaan ne.
Viime lauantain vigiliassa laulettiin publikaanin ja fariseuksen sunnuntain virrelmästikiira: ”Syntien raskauttamia silmiäni en voi nostaa ylös enkä voi katsella taivaan valoisaa korkeutta. Mutta, Vapahtaja, ota vastaan minut katuessani, niin kuin otit publikaanin, ja armahda minua!”
Jumalan armo ja rakkaus ihmisiä kohtaan on niin paljon suurempi kuin meidän pienet parannusyrityksemme, mutta hyvää tehdessä hyvä lisääntyy, valoa sytyttäessä valo leviää, iloa jakaessa ilo tarttuu. Kaikkeen tähän meidät on kutsuttu. Hyviä valmistusviikkoja suurta, pyhää paastoa kohti!
Kaisu Potkonen