Olemme matkalla kohti talven valoisaa ja kaivattua juhlaa: joulua. Varsinkin lapsille kuluvat viikot ovat suurten odotusten ja kihelmöivän jännityksen täyttämiä. Kunpa kaikille maailman lapsille Jeesuksen syntymäjuhla voisikin olla iloinen ja turvallinen, että sen saisi viettää rakastavien ihmisten kanssa ja edes joku toiveista toteutuisi.
Tuleva joulu koittaa kuitenkin täysin uudenlaisessa tilanteessa, vaikka viikkokausia jatkuva valtava mainosten tulva yrittää huuhtoa mennessään huolen maailman todellisuudesta. Meitähän on kehoitettu säästämään sähköä ja kieltäytymään tarpeettoman krääsän hankkimisesta. Kuitenkin, korona-joulujen jälkeen, meille hehkutetaan nyt ihanaa, normaalia tuhlaamista ja rajatonta juhlintaa. Osalle se onkin ylensyömisen ja -juomisen päivä, joka ei kuitenkaan täytä toiveita, vaan jättää jälkeensä tympeän pettymyksen ja katkeruuden maun.
Joukossamme on nyt myös paljon ihmisiä, jotka ovat menettäneet menneiden kuukausien aikana kaiken paitsi oman henkensä. Monella läheisellämmekin on nykyisessä maailmantilanteessa suuri epävarmuus ja pelko tulevaisuudesta.
Voisiko tämä joulu olla oikeasti lähimmäisen rakkauden juhla? Maailmaan jouluyönä syntyvä Kristus uhrasi itsensä puolestamme. Hän odottaa meiltä erilaisia tekoja kuin itsekästä materiamereen sukeltamista ja ruuan tuhlaamista. Itsenäisyyttään puolustavassa Ukrainassa ei paisteta kinkkuja, eikä ostella röykkiöittäin turhia tavaroita. Rukouksissamme voimme pyytää heille rauhallista joulua, lämpöä, valoa ja puhdasta juomavettä. Sen lisäksi meidän kaikkien tulisi lahjoittaa edes pieni osa oman joulumme viettoon tarkoittamistamme varoista heille. Meidän joulurauhallamme on karmea hinta, jota Ukrainan urhea kansa maksaa.
Kirkot ympäri maailman julistavat sanomaa Valoksi syntyvästä Vapahtajastamme. Suurta juhlaa edeltää myös paasto, johon eivät kuulu riehakkaat, rahaa nielevät pikkujoulut. On aika hiljentyä ja kääntää katse omaan sydämeen: onko siellä tilaa turvaa etsivälle äidille ja hänen syntyvälle pienokaiselleen?
Kristus syntyy-kiittäkää.
Kaisu Potkonen