Elämme ortodoksisessa kirkossa Jumalansynnyttäjän Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumisen jälkijuhlakautta. Varsinainen juhlapäivä on joka vuosi viidestoista elokuuta. Tänä vuonna se sattui viime maanantaille. Juhlaa edeltää kahden viikon paastoaika ja itse juhlakausi kestää 23.8. saakka. Juhlan merkityksestä ja iästä kertoo se, että tavallisessa suomalaisessa nimipäiväkalenterissakin 15.8. on säilynyt Marjan päivänä.
Tämä on se aika vuodesta, kun syksyn lähestymisen alkaa jo aistia. Illat ovat viilentyneet ja hämärä hiipii pihoille jo aikaisemmin ja aikaisemmin. Samalla kuitenkin sato pelloilla, puutarhoissa ja metsissä kypsyy. Viljapellot lainehtivat kullankeltaisina, viinimarjapensaiden tertut roikkuvat raskaina mehukkaiden marjojen painosta ja sienet kohottavat lakkejaan metsässä liikkuville.
Jumala on suonut meille hyvän ja rauhallisen kesän. Olemme voineet kokoontua yhteen suurellakin joukolla iloiten sukulaisten ja ystävien tapaamisesta monenmoisissa juhlissa. Viljapeltoja katsoessani mietin, mitä ajattelee hän, joka näkee enää vain sielunsa silmillä paljon suuremmat kullankeltaiset peltoaukeat ja taivaan sinisen kaaren niiden yllä. Muistaa auringon suloisen lämmön ja oman kielen tutun soinnin.
Meidän on herättävä siihen, että elämässämme on alkanut uusi jakamisen aika. Joukossamme on niitä, joiden pellot, metsät, kodit ja kaupungit on kokonaan tuhottu. Eikä vain ne, vaan myös perheet ja suvut on revitty hajalle, osa kuollut sodan kauheuksissa. Muistoihimme on maalattu kuva vuosikymmenien takaa, jolloin jokainen suomalainen koki nuo samat vaiheet. Kaupunkeja, asemia ja tehtaita pommitettiin, karjalaiset ja Lapin asukkaat joutuivat jättämään kotinsa ja pakenemaan lähestyvää rintamaa länteen. Miehiä, nuoria poikia ja naisia kaatui taisteluissa. Puutetta oli kaikesta mahdollisesta. Nämä muistot ja suvussa kulkeneet kertomukset velvoittavat meitä ymmärtämään ja auttamaan niitä, jotka kokevat nyt saman painajaisen.
Nyt on korkea aika tunnustaa tuhlaileva ja äärimmäisen mukavuudenhaluinen elämäntapamme, josta on paljon karsittavaa. Emme saisi jatkuvasti nurista kohonneista hinnoista, kun voimme kuitenkin lähettää lapsemme turvallisesti kouluun tai mahdollisista matkustusrajoituksista, kun saamme nauttia elämästämme tutussa ympäristössä. On avattava silmät näkemään kauneus ja rikkaus siinä rauhassa, jota saamme elää ja hengittää. Meidän peltojamme ei ole miinoitettu, eikä puutarhoihimme ole kaivettu joukkohautoja.
Pyhä Jumalansynnyttäjä Neitsyt Maria on kautta koko kristillisen maailman ja kristinuskon historian ollut kunnioitettu ja rakastettu hahmo. Hänen esirukouksiaan on pyydetty ja äidillistä huolenpitoaan koettu silloin, kun omat voimat ovat loppuneet ja pimeyden vallat tummentaneet taivaan. Hänen puoleensa voimme kääntyä Kolmiyhteisen Jumalamme ohella. Hän kantaa esirukouksensa Poikansa puoleen tuntien äitinä sääliä murheeseen pukeutuvaa ihmiskuntaa kohtaan.
Kiittäen meitä rakastavaa Jumalaa avatkaamme sydämemme auttamaan hätää kärsiviä ja Jumalansynnyttäjän esirukouksien avulla näkemään maailmassa hyvyyttä ja kauneutta ja pyrkimään myös omalta osaltamme lisäämään sitä.
”Oi Jumalansynnyttäjä, sinä synnyttäessäsi säilytit neitsyyden ja kuolonuneen nukkuessasi et maailmaa hyljännyt. Sinä Elämän äitinä menit Elämän tykö ja rukouksillasi päästät kuolemasta meidän sielumme.” Juhlan tropari-veisu.
Kaisu Potkonen