Irke Anja Irmeli Petterberg (s. 28.9.1947 Kuopiossa, k. 27.2.2014 Liperissä) menehtyi sairauden uuvuttamana suuren paaston kynnyksellä.
Oheinen haastattelu tehtiin vain muutama päivä aikaisemmin. Se kuvaa Irken omistautumista kauneuden ja kirkon palvelemiseen. Seurakunnalla on paitsi isiä myös äitejä. Irke oli yksi näistä seurakunnan äideistä.
Irke sai meidät tuntemaan ylpeyttä vanhasta karjalaisesta, taipalelaisesta perinteestämme. Hän teki perinnettä tunnetuksi ja palautti elämään jotakin jo unohtunuttakin. Liperin tsasounassa saimme rukoilla hänen kauniin sydämensä ja taitavien käsiensä vaikutuspiirissä.
Tunnustuksena työstään ikonimaalarina, opettajana ja kirkon palvelijana Irke Petterberg sai arkkipiispan myöntämänä siunauskirjan (1986), Pyhän Karitsan Ritarikunnan mitalin (2000) ja 1. luokan PKR:n mitalin (2013).
Kuolema ei ole piste kauniille kertomukselle. Irken elämä jatkuu samalla kauneuden kielellä mutta vielä kirkkaampana ja täydempänä. Seurakuntana haluamme kiittää Irkeä koko sydämestämme: Kiitos jokaisesta ilon säteestä ja kauneuden pisarasta, jonka saimme – ja edelleen saamme – avullasi kokea!
Ollos iäti muistettu sinä autuuteen kutsuttu ja aina muistettava sisaremme!
PIETARILAISEN KÄSITYÖLÄISSUVUN PERINTEIDEN JATKAJA
Liperiläisen kädentaitajan Irke Petterbergin suomalaiset esi-isät toimivat Pietarissa erilaisissa käsityöläisammateissa 1800-luvulta aina vuoden 1917 vallankumoukseen asti.
Kun astuu sisälle Irken vanhan maalaistalon kodikkaaseen tupaan, voi heti aistia kodin venäläistä perinnettä, lämmintä ortodoksisuutta ja emännän kädentaitojen kauniita tuotoksia.
Yhdellä seinällä on kaunis kokoelma kuuluisan pietarilaisen Lomonosovin posliinitehtaan kuppeja. Onpa ihana itse valita mieluisin kahvikuppi vanhasta astiakaapista, kun juomme yhdessä kahvia!
Tuvassa on paljon ikoneita, suurin osa emännän maalaamia.
Onhan Irke tunnettu ikonimaalari ja ikonimaalauksen opettaja. Ja tietysti kaikki tekstiilit ikkunaverhoja myöten ovat tuvassa emännän tuotoksia.
Taito siirtyy sukupolvelta toiselle
Irken isä syntyi Pietarissa ja äiti on savolainen. Perheessä on viisi tytärtä, jotka kaikki ovat kädentaitoihmisiä.
– Olen koko ikäni piirtänyt, maalannut ja tehnyt erilaisia käsitöitä. 60-luvulta aina 90-luvulle toimin animaattorina Atelje Seppo Putkisella Liperissä. Tein filmeihin kaikki taustapiirrokset. Ehdimme tehdä noin 200 piirrosfilmiä, Irke muistelee.
– Olen myös kuvittanut paljon ortodoksista kirjallisuutta ja muutakin kirjallisuutta, kortteja, julisteita, värityskirjoja. Minulla on rakennussuunnittelijan ja rakennuspiirtäjän koulutus, mutta sillä alalla en ole ehtinyt toimia, Irke naurahtaa.
Viime vuosina Irke on ollut aktiivisesti mukana Liperin käsityöyhdistyksen Lipin toiminnassa. Irke on koordinoinut käsityöläisten hankkeita mm. venäläisten, virolaisten, latvialaisten ja saksalaisten kanssa. Käsityöyhdistys on myös pitänyt työpajoja koululaisille haluten siirtää paikallista käsityöperinnettä seuraaville sukupolville.
Taipaleen kaunistaja
2000-luvun alussa Irke haastatteli paikkakunnan vanhoja mummoja, sekä etsi kansanrunousarkistosta ja museoista tietoa vanhoista karjalaisista kansanpuvuista.
Näin Irke suunnitteli karjalaisen kansannaisen puvun, Taipale-feresin, jota monet Taipaleen seurakunnan naiset pitävät kirkollisissa juhlissa. Irke on myös ommellut paljon tekstiilejä kirkkoihin.
Parhaiten Irke tunnetaan kuitenkin ikonimaalarina ja ikonimaalauksen opettajana.
– Olin 1970-luvun alussa ikonimaalari Petros Sasakin oppilaana. Itse aloin opettaa ikonimaalausta 1978. Olen opettanut Joensuun länsipuolella, lähinnä Taipaleen seurakunnan alueella, mutta myös Joensuussa ja Ilomantsissa.
– Aikaisemmin maalasin monia ikoneita vuosittain, nyt kuitenkin vähemmän. Liperin kirkonkylän tsasounassa, jonka isäntänä toimin lähes 20 vuotta, on useita maalaamiani ikoneja, Irke kertoo.
Ylösnousemuksen valo kajastaa
Kohta saamme taas iloiten viettää suurta pääsiäisjuhlaa kirkoissamme. Irke muistelee lapsuutensa ja nuoruutensa pääsiäisiä:
– Lapsena Kuopiossa pääsiäiseeni kuului virpominen ja äidin paistama rahkapiirakka. Sisarusten kanssa värjäsimme kananmunia sipuleilla ja maalasimme niitä.
– Olen maalannut joitakin pääsiäisen tapahtumaikoneja. Nykyisin pidän usein ennen pääsiäistä pääsiäismunien koristelukursseja. Olen 60-luvulta lähtien viettänyt paljon pääsiäisiä Valamon luostarissa, joka on minulle hyvin tärkeä paikka.
– Ortodoksisuus on minulle elämäntapa. Elämässäni kaikki on liittynyt jollain tavalla ortodoksisuuteen, kaikki on rytmittynyt kirkkovuoden paastojen ja juhlien mukaan.
Teksti: Eeva-Liisa Karttunen