Kirkon hallinnonuudistus ja valmisteilla olevat seurakuntaliitokset puhuttivat KP Kuopion ja Karjalan metropoliitan Arsenin vierailuilla Taipaleen seurakunnassa maaliskuussa.

Piispa Arsenin toimittamat jumalanpalvelukset suuren paaston aikana Viinijärvellä ja Outokummussa keräsivät paljon seurakuntalaisia yhteiseen rukoukseen ja keskusteluun ajankohtaisista asioista.

Etenkin ennenpyhitettyjen lahjojen liturgiassa Viinijärvellä oli suuri joukko seurakuntalaisia nuorukaisista vanhuksiin. Puolen sataa kokoontui vielä iltateelle pappilaan, missä piispa Arseni esitteli hallinnonuudistuksen väliaikatilanteen.

9. huhtikuuta kirkollishallituksen oli määrä käsitellä hiippakunnan piispan, seurakuntien lausuntojen pohjalta, tekemän esityksen uudeksi seurakuntajaoksi ja uudistuksen aikatauluksi. Piispa Arseni piti nykyistä aikataulua liian tiukkana. Sen mukaan uudet seurakunnat aloittaisivat jo 2020 alussa.

Piispa ei ole myöskään pakkoliitosten kannalla. Hänen mielestään uudistus pitää viedä läpi neuvotteluteitse yhteisymmärryksessä seurakuntien kesken. Hän ei halua hiippakuntaan repiviä riitoja ja jakautumista.

Esipaimen toisaalta myös moitti Taipaleen haluttomuutta tehdä yhteistyötä uudistuksessa viime vuosien aikana. Hänen näkemyksensä mukaan Taipaleella on keskitytty itsenäisyyden säilyttämiseen, ja yksioikoisesti vain ilmoitettu ettei haluta olla mukana uudistuksessa.

Nyt ei kuitenkaan ole kysymys vain yksittäisten seurakuntien pärjäämisestä vaan laajemmasta kuvasta, jossa meidän tulisi yhdessä kantaa vastuuta kirkon tulevaisuudesta. Siinä tarvitaan myös myönteisiä ehdotuksia ja ideoita; pelkkä vastarinta ei riitä.

Seurakuntalaisten ääni

Piispa tapasi seurakuntalaisia Viinijärvellä ja Outokummussa. Molempien kohtaamisten jälkeen seurakuntalaiset ilmaisivat ilonsa siitä, että esipaimen tuli seurakunnan keskelle aidosti kuunnellen ja keskustellen. Keskustelullisen ja avoimen hengen toivottiin jatkuvan tästä eteenkin päin.

Ensimmäisen puheenvuoron Viinijärvellä käytti valtuutettu ja neuvoston varapuheenjohtaja Heikki Piiroinen. Hän toisti Taipaleen seurakunnan yksimielisen kielteisen kannan yhdistymiseen suurseurakunnaksi, perustellen sitä seurakunnan vakaalla taloudella ja kestävällä pohjalla olevalla omavaraisuudella. Hän myös esitti huolen pakkoliitoksen vaikutuksista seurakuntalaisten sitoutumiseen ja yhteisöllisyyteen.

Piiroinen vetosi piispaan, että tämä omaksuisi yksiselitteisen kielteisen kannan pakkoliitoksiin. Puheenvuoro tiivistyi lopussa Taipaleen voimakkaaseen ja yhtenäiseen tahtotilaan: seurakunta haluaa pysyä itsenäisenä. Tämä sai raikuvat aplodit yhteenkokoontuneelta seurakunnalta.

Puheenvuoroja Viinijärvellä käyttivät myös kirkkoherra Paavo Ratilainen ja pastori Tuomas Kallonen, neuvoston jäsen Kirsti Hiltunen, valtuutettu ja nuorisotyötoimikunnan jäsen Sari Hiltunen, valtuutettu Heikki Tarma, diakoniatyötoimikunnan jäsenet lukija Harri Ahponen ja Kati Parppei, sekä neuvoston jäsen Pentti Potkonen. Sari Hiltunen ojensi piispalle nuoren polven taipalelaisen Eeva Mustosen kirjoittaman vetoomuksen Taipaleen itsenäisyyden puolesta. Outokummussa puheenvuoroja käyttivät edellisten lisäksi kanttori Kaisu Potkonen, rovasti Markku Toivanen ja kirjailija Vuokko Sajaniemi.

Suurseurakunta nähtiin uhkana Taipaleen paikalliselle perinteelle, paikallisidentiteetille ja -hengelle. Sen nähtiin myös uhkaavan hyvin toimivaa seurakuntaelämän käytäntöä. Päätöksenteon pelättiin etääntyvän suurseurakunnan keskukseen, jossa väkiluvun mukaan jyvitetty osuus yhteisestä valtuustosta antaa taipalelaisille vain pienen vaikutusmahdollisuuden päätöksentekoon.

Heikki Tarma kiteytti: ”Suurseurakuntaan yhdistymisessä menetetään itsenäisyys ja omaisuus, ja tilalle saadaan epävarmuus.” Sulautuminen suurseurakuntaan nähtiin erityisen kipeänä sitä taustaa vasten, että Taipale on kirkon toiseksi vanhin seurakunta, alueen vanha emoseurakunta.

Piispa Arseni rauhoitteli seurakuntalaisten pelkoja. Toisaalta hän myönsi ne osittain perustelluiksi. Hän totesi, että kaavailtu kappeliseurakuntamalli tarkoittaisi Taipaleella joka tapauksessa varsin laajaa toiminnallista itsenäisyyttä – siis seurakunnan henkilöstön säilymistä entisenlaisena työyhteisönä ja seurakuntaelämän säilymistä paikallisesti suunniteltuna ja toteutettuna.

Muutos on väistämätön, mutta sen muoto vielä avoin

Piispa myönsi, että muutos väistämättä pelottaa, häntä itseäänkin. Hän totesi, että uudistusta ei tehdä vain tämän hetken tarpeiden mukaan, vaan ”etukenossa”, varautuen parinkymmenen vuoden kehitysodotukseen kirkossa. Väkimäärä ja sen myötä verotulot ovat Itä-Suomen seurakunnissa laskemassa edelleen. Väkilukua laskee poismuutto, kirkon ikärakenne ja kirkosta eroamiset.

Uudistuksella pyritään turvaamaan kirkollinen elämä alueella vuosiksi eteenpäin. Tässä kysytään solidaarisuutta, joka onkin uudistuksen kestävimpiä perusteluita. Taloudelliset säästöt ja hallinnon keveneminen ovat vähintäänkin kyseenalaisia oletuksia.

Isä Tuomas kysyi piispalta, eikö tähän yhteisvastuuseen ole muita keinoja kuin suurseurakunnaksi sulautuminen. Piispa heitti pallon takaisin Taipaleelle kysyen, onko meillä ehdotuksia.

Nyt läsnä olevat keskustelijat pitivät parempana vaihtoehtona jopa sitä, että Taipale toimisi vastaanottavana seurakuntana jonkin vaikeammassa asemassa olevan seurakunta-alueen suhteen, kuin että Taipaleen täytyisi sulautua johonkin muuhun seurakuntaan. Tämä vastaanottajan asema sopisi paremmin Taipaleen historiaan vanhana emoseurakuntana ja myös taloudellisesti vakaaseen nykytilaan.

Suurseurakunnan todettiin herättävän suuria tunteita – jopa siinä määrin, että jotkut ovat ilmoittaneet mieluummin eroavansa kirkosta kuin liittyvänsä suurseurakuntaan. Tässä kuultiin lukija Harri Ahposelta tunteellinen puheenvuoro: Jos uudistus toteutuisikin meidän odotustemme ja mielipiteidemme vastaisesti, meidän tulee kuitenkin tarttua toimeen ja alkaa rakentaa uudelle perustalle parhaamme mukaan. Emme saa eristyä ja linnoittautua. Se ei ole kirkon opetuksen mukaista. Olemme kuitenkin ensisijaisesti ortodokseja, vasta sitten taipalelaisia.

Piispa Arseni totesi, että muutos tulee, tavalla tai toisella. Jotkin seurakunnat liittynevät suurseurakuntiin vapaaehtoisesti jo tällä tiukemmalla aikataululla. Taipaleen tulisi viimeistään nyt ottaa aktiivinen rooli uudistuksessa ja olla mukana pohtimassa yhteistä – ei vain omaa – tulevaisuutta. ”Minun pitää viedä jokin esitys huhtikuun kokoukseen, sanokaa nyt, oletteko te valmiit ottamaan vastaan esimerkiksi Nurmeksen”, piispa tiukkasi.

Kirkollishallituksen arvoituksellinen päätös

Metropoliitta Arseni vei kirkollishallituksen kokoukseen 9.4. lopulta esityksen, jossa Pohjois-Karjalaan syntyisi kaksi seurakuntaa: Ilomantsi liittyisi kappeliseurakuntana Joensuuhun ja Nurmes liittyisi kappeliseurakuntana Taipaleeseen. Uusien seurakuntien, laajentuneiden Joensuun ja Taipaleen, olisi määrä aloittaa vuoden 2021 alussa. Uudistus sai siis vuoden lisäajan.

Kirkollishallitus kuitenkin päätyi lisäämään esityksen mukaiseen päätökseensä lausekkeen, jonka mukaan valmistelua yhden suurseurakunnan, Joensuun, perustamiseksi jatketaan ja kirkollishallitus päättää asiasta viimeistään vuoden 2024 lopussa.

Kirkollishallitus pyytää nyt seurakunnilta lausunnot tähän uuteen esitykseen ja tekee lopullisen päätöksensä 8.10.2019.

Taipaleen valmius ottaa vastaan Nurmes on vastaus peräänkuulutettuun solidaarisuuteen: Taipale on valmis kantamaan vastuuta. Luonnollisesti tähän tarvitaan Nurmeksen suostumus. Taipale ei halua olla mukana pakkoratkaisuissa. Toisekseen tarvitaan tarkat laskelmat liitoksen vaikutuksista ja luottamuselinten päätökset asiasta.

Mikäli kirkollishallitus ajaa väkisin läpi yhtä suurseurakuntaa Joensuuta, on hyvin kyseenalaista, mitä järkeä on puuhastella tällaista osaliitosta (Taipale-Nurmes) muutamaksi vuodeksi eteenpäin.

Jotta liitos olisi mielekäs, on sen rakentamiselle annettava työrauha. On oltava aito mahdollisuus, että hyvin toteutettuna ja toimivana tämä liitos riittää ja myöhemmiltä liitoksilta vältytään. Kirkollishallituksen ehdottomalta tuntuva pyrkimys yhteen suurseurakuntaan on erittäin ongelmallinen.

Taipalelaisissa herättää luottavaisuutta oman piispan maltillisuus, sovun etsiminen ja valmius aitoon keskusteluun seurakuntien kanssa. Tämän hengen soisi leviävän kirkon päätöksentekoon laajemminkin.

Kuvagalleria piispa Arsenin vierailuista
Kuvat: Tuomas Kallonen