Taipaleen ortodoksisen seurakunnan pääkirkko, Viinijärven Jumalanäidin Tihvinäläisen ikonin muistolle pyhitetty kirkko, täyttää tänä vuonna 120 vuotta. Juhlan kunniaksi Marjo ja Martta Piipponen, äiti ja tytär, kävelevät pyhäkkökierroksen, jossa he kävelevät pyhäköltä toiselle. Lähtö tapahtuu ke 17.6. Klo 10 Viinijärven ort kirkolta. Lähdön alussa toimitetaan rukouspalvelus matkalle lähtiessä, tervetuloa mukaan!
Matkareitti on Viinijärvi – Liperi – Kirkkoniemi Ylämyllyn levähdyspaikka – Sotkuma – Polvijärvi – Outokumpu – Viinijärvi. Matka päättyy to 25.6. Klo 18 Viinijärven kirkkoon vigilia-palvelukseen. Seuraavana päivänä pe 26.6. on Viinijärven kirkon praasniekka eli temppelijuhla. Kukin väli on yksi päivämatka, jolloin tällä taipaleella on välissä joitain välipäiviä. Myös säätilanne voi vaikuttaa päivämatkaan, todella huonon sään sattuessa päivämatkaa voidaan jakaa kahteen osaan. Matkaan liittyy seurakunnan yhteinen ristisaatto Polvijärven kirkon praasniekkojen yhteydessä ke 24.6. liturgian ja vedenpyhityksen jälkeen. Ristisaatto saattaa vähän matkaa Marjoa ja Marttaa kohti Outokumpua.
Alla oleva teksti on Martta Piipposen kuvaus yhteisestä matkasta:
Yhteinen matka, joka yhdistää ortodoksisuuden, historian ja sukupolven.
Taipaleen ortodoksinen seurakunnan pääkirkon 120-vuotisjuhla kutsuu pysähtymään ajan äärelle. Se muistuttaa siitä, miten pitkä ja merkityksellinen historia alueella on ja miten vahvasti perinteet elävät yhä tänä päivänä. Yksi tapa juhlistaa tätä juhlavuotta on juhlakävely Viinijärven, Liperin, Outokummun, Polvijärven ja Sotkuman pyhäköiden kautta.
Ennen vanhaan tällainen matka ei ollut valinta, vaan osa arkea. Kirkkoon kuljettiin jalan, usein pitkäkin matkoja. Ihmiset lähtivät liikkeelle varhain aamulla ja kulkivat säässä kuin säässä, koska kirkkoon pääseminen oli tärkeää. Matkan aikana ei vain siirrytty paikasta toiseen, vaan hiljennyttiin, rukoiltiin ja kuljettiin yhdessä. Se loi yhteyttä niin ihmisten välille kuin omaan uskontoon.
Vaikka maailma on muuttunut ja liikkuminen helpottunut, tämä perinne ei ole kadonnut. Se elää edelleen, mutta nyt se on valinta meneekö autolla vai kävellen kirkkoon. Juhlakävely on tapa palata hetkeksi siihen aikaan, jolloin kulkeminen oli hitaampaa ja merkityksellisempää.
Ajatus tästä matkasta syntyi halusta osallistua seurakunnan juhlaan tavalla, joka tuntuu aidolta. Samalla heräsi kiinnostus historiaa kohtaan:
Millaista on kulkea samoja reittejä ennen meitä?
Millaisia ajatuksia ihmisillä oli matkalla kirkkoon?
Tätä haluttiin kokea itse, edes pienessä mittakaavassa.
Minulle ja äidille tämä juhlakävely merkitsee paljon. Se on yhteinen matka, joka antaa meille aikaa toisillemme. Arjessa päivät täyttyvät velvollisuuksista ja kiireestä, mutta tämän kävelyn aikana voimme pysähtyä. Voimme kulkea rinnakkain, jutella rauhassa tai olla vain hiljaa.
Tämä matka myös antaa rauhaa. Luonto ympärillä, askelten rytmi ja pysähtyminen pyhäköissä auttavat hiljentymään. Se tuo levollisen olon ja antaa tilaa ajatuksille, joita arjessa ei aina ehdi käsitellä.
Samalla juhlakävely yhdistää meidät historiaan. Ajatus siitä, että kuljemme samoja polkuja, kuin ihmiset ennen meitä, tekee kokemuksesta erityisen. Se herättää kunnioitusta ja kiitollisuutta menneitä sukupolvia kohtaan. Tuntuu kuin olisimme osa pidempään tarinaa, joka jatkuu yhä.
Haluamme tehdä tämän koska se tuntuu oikealta. Haluamme kunnioittaa ortodoksista perinnettä ja juhlia seurakunnan pitkää historiaa. Mutta yhtä tärkeää on se, mitä tämä antaa meille henkilökohtaisesti: yhteistä aikaa, rauhaa ja muistoja, jotka säilyvät pitkään.
Viinijärven, Liperin Outokummun, Polvijärven ja Sotkuman pyhäköt eivät ole vain pysähdyspaikkoja kartalla. Ne ovat osa matkaa, joka kulkee menneestä tähän hetkeen ja samalla syvemmälle omaan itseen.
Juhlakävely muistuttaa siitä, että ennen kirkkoon kuljettiin, koska oli pakko. Nyt kuljemme, koska haluamme. Juuri siksi jokainen askel tuntuu merkitykselliseltä.
Kiitokset ja loppusanat
Haluamme kiittää Taipaleen ortodoksista seurakuntaa tästä merkityksellisestä juhlavuodesta ja mahdollisuudesta pysähtyä tärkeiden asioiden äärelle. Kiitämme myös kaikkia, jotka ovat pitäneet perinteitä elossa sukupolvesta toiseen. Ilman heitä meillä ei olisi tätä historiaa, jota voimme nyt kunnioittaa.
Erityinen kiitos kuuluu myös toisillemme. Tämä yhteinen matka on muistuttanut siitä, kuinka tärkeää on pysähtyä, olla läsnä ja kulkea yhdessä. Ei vain tällä matkalla, vaan myös arjessa.
Juhlakävely ei ole vain yksi tapahtuma, vaan kokemus, joka jää mieleen. Se opettaa arvostamaan mennyttä, elämään hetkessä ja katsomaan tulevaan toiveikkaasti.
Lopulta tärkeintä ei ole pelkkä perille pääseminen, vaan se että kuljemme matkan yhdessä. 
Martta Piipponen