Elämme ortodoksisessa kirkossa joulupaaston aikaa. Syksyn harmaus muuttui ensin synkäksi pimeydeksi, mutta nyt ohut lumikerros alkaa jo valaista. Samalla alkaa näkyä jo suuren juhlan sarastus. Lähestymme varovaisin askelin kohti Kristuksen syntymää. Valituskuoro veisaa kuitenkin särkynein äänin: ” Kuinka joulu voi tulla, kun ei pääse pikkujouluihin, joulukonsertteihin, joulumarkkinoille, joulumyyjäisiin joulu sinne tai joulu tänne?!?”
Vastasyntynyt poikanen uinuu kapaloituna seimessä. Miten lähestymme pientä, nukkuvaa vauvaa? Emme remuten, stressiämme valittaen, välinpitämättöminä tai likaisin käsin.
Tänä vuonna joulu tuleekin kirkkaana, valoisana ja selkeänä. Sitä ei edellä väsyttävä ja kuormittava ”joulun valmistusaika”. Nyt meillä on rauha ja hiljaisuus elää nämä viikot todellisen joulun sanoman äärellä.
Tähti on jo varmasti syttynyt itäisellä taivaalla ja tietäjät, sen havaittuaan, varustautuvat matkalle. Heidän kaikki huomionsa on kiinnittynyt tuohon ihmeelliseen valoilmiöön, joka kulkee heidän edellään. Tietäjät eivät varmasti pysähtele matkan varrella markkinoille tai kosteisiin kestikievareihin, heillä on kiire ja palava halu seurata kiintotähteään.
Joka yö paimenet palelevat lampaidensa turvana hätistellen petoja ja varkaita. Vielä he eivät tiedä, mikä valtava kunnia heitä tulee kohtaamaan. Jouluyönä enkelit ilmestyvät juuri heille, köyhille käskyläisille, ja he saavat ensimmäisinä, arastellen ja mittaamattoman ihmetyksen ja kunnioituksen valtaamina, lähestyä maailmaan syntynyttä Vapahtajaa.
Viimeisillään raskaana oleva teiniäiti etsii turhaan kihlattunsa kanssa yösijaa. Ovet pysyvät kiinni, joka paikka on jo täynnä paremmin maksavia asiakkaita, kunnes heille osoitetaan eläinten suoja turvapaikaksi. Tämä on varmasti kaikista Raamatun kohdista se kaikkein tutuin.
Kristus syntyi 2020 vuotta sitten ja syntyy edelleen jokaisena syntymäpäivänään meidän sydämissämme. On aika valmistautua kohtaamaan vastasyntynyt: rauhoittua ihmeen äärellä, lähestyä sitä puhtain sydämin ja mieli avoinna. Mikään ei estä meitä valmistautuessa tekemästä myös hyviä tekoja, nythän ei tarvitse säntäillä tavaratalojen hiostavassa tungoksessa. Kuka on yksinäinen, johon voisin ottaa yhteyttä? Kenellä on köyhyyttä, jota voisin helpottaa? Kuka tarvitsee apuani tai esirukouksiani? Joululahjarahoista voisikin pistää edes osan keräykseen, josta se toimitetaan todella apua tarvitsevan iloksi. Nämä olisivat meidän lahjojamme joulun lapselle.
Se tuttu jouluevankeliumi löytyy Raamatusta, Uuden Testamentin puolelta, Luukkaan evankeliumin toisesta luvusta jakeet 1-20. Ne pienet lyhenteet ja numerot joidenkin jakeiden lopussa viittaavat Vanhan Testamentin ennustuksiin Vapahtajan maailmaan tulosta tai Uudesta Testamentista löytyviin kohtiin, jotka liittyvät samaan kertomukseen. Kaikki löytyvät samojen kansien välistä.
Ortodoksisessa kirkossa lauletaan vigilioissa jo joulukanonin veisuja. Ne alkavat riemukkaalla julistuksella: ” Kristus syntyy, kiittäkää! Kristus taivahasta vastaan ottakaa. Kristus maan päällä, yletkää korkeuteen. Veisatkoon Herralle koko maa ja ihmiset riemuiten ylistäkööt Häntä, sillä Hän on kunnioitettu!”
Joulua ei ole peruttu, sehän olisi mahdotonta! Kristuksen syntymään eivät ole päässeet vaikuttamaan historian tuomat sodat, kulkutaudit, nälänhädät tai luonnon mullistukset. Eikä niin tapahdu nytkään!
Kaisu Potkonen