Nähtiinpä sekin aika, että kirkkoon pääseminenkään ei ole itsestään selvyys. Tähän asti olemme puhuneet kirkon korkeasta kynnyksestä ja siitä, miten vaivalloista palveluksiin osallistuminen saattaa olla. Nyt mietimme sitä, miten saisimme kirkon lohduttavan ja voimaa antavan sanoman kuulumaan ihmisille, jotka uusien ohjeiden mukaan eivät voi kokoontua yli 10 hengen ryhmissä kirkkoihinkaan.
Olen saanut jumalanpalveluksissa kanttorina syventyä viikoittain, joskus päivittäinkin kirkon liturgisiin teksteihin eli jumalanpalvelusten rukouksiin ja runoihin, jotka ammentavat viisautensa ja kauneutensa usein yli tuhannen vuoden takaa. Tämän hetken ja noiden tekstien syntymisen välillä on lukemattomia sukupolvia, jotka ovat nähneet maailmalla tapahtuvan vaikka mitä. Mitä ikinä he ovat kohdanneetkin, on rukous varmasti ollut siinä korvaamattomana tukena.
Olen usein miettinyt, onko meidän sukupolvemme niin erityinen, ettei tämän meidän tarvitse pyytää apua muilta kuin ihmisiltä? Vai onko ollutkin vain niin, että kovin moni ei ole kohdannut elämässään mitään todella terveyttä ja elämää uhkaavaa hätää, ja silloin rukouksen puoleen ei ole koskaan tarvinnut kääntyä?
Kuulin taannoin erään nyt jo edesmenneet ilomantsilaisen kertovan kokemuksistaan Ilomantsin nykyisen Kansallistalon pommituksesta sodan aikaan. Hän kertoi, että kaikki talon sisällä olleet ihmiset lausuivat ikkunoiden pirstoutuessa Isä meidän -rukousta käpertyneinä niihin suojiin, jotka olivat löytäneet – nekin, jotka eivät uskoneet Jumalaan.
Tämä elämä on niin rikas ja uskomaton, niin monitasoinen, että en halua väittää, että hallitsisin sen ja ymmärtäisin läpikotaisin. Kukaan meistä ei voi ennustaa huomista päivää. Tämä on ollut totta aina, mutta nyt se vaan syöpyy tietoisuuteemme uudella tavalla. Koronan aiheuttaman pandemian hätä on ihmiskunnan yhteinen: koko maapallon ihmisten elämät koskettavat nyt toisiaan.
Kirkon perinne on se ovi, jonka kautta ymmärrämme miten meitä edeltävät sukupolvet ovat selvinneet heitä kohdanneista koettelemuksista. Nuo koettelemukset ja kirkon vastaus hädässä oleville ihmisille on myös tallentunut kirkon liturgisiin teksteihin. Juuri nyt tuon perinteen rikkaus ja kirkon viisaus on avautunut minulle uudella tavalla ja uudella tavalla myös toivon, että yhä useammalla ihmisellä olisi mahdollisuus ammentaa tuosta viisaudesta nyt ja tulevaisuudessa.
Riikka Patrikainen, kanttori