Minä ja Timo (kanssatoverini lukiosta) lähdimme Taipaleen ja Joensuun seurakuntien
järjestämälle opintoretkelle Montenegroon (3.5–7.5). Matkalle osallistui lukiolaisia
Taipaleen ja Joensuun seurakuntien piiristä. Valvojina/ohjaajina toimivat Isä Nemanja
Balcin, Aino Miikkola ja Nanna Sarjasto.
Saavuimme perjantai-iltapäivällä Joensuun juna-asemalle, jonka laiturilta astuimme
junaan ja lähdimme kohti pääkaupunkiseutua.
Ensimmäisenä päivänä emme vielä lähteneet Montenegroon vaan yövyimme
lentokentän lähellä olevassa hotellissa. Hotellihuone oli tiivis mutta mukava. Tähän
yöhön ja seuraavaan aikaiseen aamuun (herätys oli 4.50) liittyy tokkuraisia muistoja
lähinnä jäätävästä kuorsauksesta ja askeettisesta aamupalasta.
Lentomme lähti Helsinki-Vantaan lentokentältä vähän ennen kymmentä ja laskeutui
Kroatian Dubrovnikiin kolmen tunnin päästä lähdöstä. Kentällä meitä oli odottamassa
reissumme kuski Marko. Suunnitteilla oli noin tunnin aikana matkata Kroatiasta tullien
ja erilaisten pikkukylien kautta Bosniaan. Kuitenkin vasta kolmen tunnin kuluttua
pääsimme tullikierrokseltamme läpi vuorten ympäröimään laaksokaupunkiin,
Trebinjeen perille.
Trebinjen kaupungissa meidät ohjattiin miltei suoraan ruokapöytään paikallisen
yhteyshenkilömme ja oppaan toimesta. Pääruokana tarjoiltiin kalaa sekä muita
mereneläviä käynnissä olevan pääsiäispaaston takia ja vasta sunnuntaista eteenpäin
ruokailuissa oli aina tarjolla myös erilaisia liharuokia. Ruokailun jälkeen kävimme
yhteyshenkilömme opastamana katsomassa kaupungin kirkkoa sekä kaupungin yllä
vuorilla komeilevaa luostaria. Luostarin kirkkoon on haudattu serbialainen diplomaatti
ja runoilija Jovan Dučić, joka oli yksi tunnetuimmista Trebinjessä eläneistä ihmisistä.
Ennen siirtymistä matka-autoon kävimme vielä luostarin matkamuistomyymälässä ja
lähdimme sitten kohti Montenegroa ja sen pääkaupunkia Podgoricaa, jonne
saavuimme iltapuoliin.
Aamulla auringon ollessa jo korkealla, heitti kuskimme Marko meidät kirkolle, jonka
läheisyyteen oli jo asettunut paljolti ihmisiä. Jonotimme pitkässä jonossa, jotta
pääsisimme Kristuksen ylösnousemuksen Katedraaliin sisään kunnioittamaan keski-
ikonia. Pääsiäispalvelus kesti muutaman tunnin, jonka jälkeen meidät kutsuttiin
Metropoliitan järjestämälle pääsiäislounaalle, jonne oli myös kutsuttu muuta papistoa
sekä valtion että kirkon virkahenkilöitä.
Lounaan jälkeen suuntasimme Pivan luostaria kohden. Pivan luostarialue sijaitsee
metsäisen mäen harjalla pohjoisessa Montenegrossa. Siellä meitä vastassa oli
luostarin igumeeni, joka kertoi luostarin historiasta ja kirkosta sekä sen sisältä
löytyvistä freskoista ja esineistä. Varsin seesteissä luostarin ympäristössä igumeeni
kertoi luostarin kirkon merkittävästä ja raskaasta uudelleenrakentamisesta (jossa
kirkko ja sen tiilipalat sekä freskotaulut siirrettiin vanhasta paikasta nykyiseen) samalla
tarjoillen meille itsetekemiään ruokia ja juomia.
Samaisena iltana Pivan luostarin jälkeen kävimme vielä Ostrogin luostarissa, joka
sijaitsi korkealla kallion kupeessa pääkaupungin läheisyydessä. Kävimme
kunnioittamassa siellä pyhän Vasilin reliikkejä. Luostarin korkeuksista näki auringon
lämmittämän metsäisen vuoristomaan, joka edessämme avautui ja lopulta loppui
vastapuoleisen vuoren varjoisaan seinämään. Kävimme vielä ennen vuorelta lähtöä
syömässä lähellä olevassa tunnelmallisessa ravintolassa, jossa meille tarjoiltiin
Montenegron perinteisiä ruokia. Palasimme sen jälkeen takaisin Podgoricaan
hotellillemme, josta lähdimme seuraavana aamuna kohti Cetinjen luostaria
viimeisempänä matkapäivänämme Montenegron maaperällä.
Cetinjen luostarissa meille pikaisesti esiteltiin luostarin kirkkoa ja museota sekä
kerrottiin sen historiasta. Esiteltävien esineiden tai pikemminkin reliikkien joukossa oli
muun muassa Johannes Kastajan oikea käsi. Cetinjen luostari on ollut Montenegron
kirkollinen keskus vuosisatojen ajan ja se on myös ennen (tasavalta aikojaan) toiminut
maallisena hallintopaikkana, josta Metropoliitta on johtanut koko Montenegroa.
Cetinjen jälkeen saavuimme Njegusin vuoristokylään, jonka pienessä kirkossa
Metropoliitta piti palveluksen, minkä jälkeen kävimme yhdessä jo nyt museoidussa
entisen Metropoliitan kodissa. Njegusissa söimme toistamiseen Metropoliitan
seurassa ja hänen kanssaan otetun yhteiskuvan jälkeen matkamme jatkui kohti Kotorin
kaupunkia. Matkamme kulki pitkin mutkikkaita vuoristoteitä alas lahden ja pienehköjen
asumusten tuntumaan.
Saavuttuamme Kotorin kaupunkiin, kävimme vielä viimeisessä kirkossa nopealla
vierailulla, jonka esittelyn myötä selvisi esimerkiksi kirkon sekä Kotorin kaupungin ja
sen ympäristön olleen vuosisatojen aikana eri maiden ja uskontojen hallinnassa.
Vietimme sen jälkeen vapaa-aikaamme auringon paahtamassa Kotorin
Vanhassakaupungissa kuka mitäkin tehden.
Kotorin jälkeen automme kulki pitkin lahden vierustaa vieden meidät Igolo
pikkukaupunkiin, jossa vietimme viimeisen yömme. Hyvien ilta – ja aamuruokailujen
täyttämänä lähdimme tiistaiaamuna kohti lentokenttää ja Suomea. Vippasimme vielä
lentokentällä kuskillemme Markolle vähän pientä vastinerahaa (virallisen palkan
lisäksi) hyvästä kuljetuksesta ja sanoimme hyvästit.
Paluulento Suomeen sekä junamatka Joensuuhun meni leväten ja norkoillen. Näin
saavuimme lämpöiseltä ja valoiselta Balkanilta Joensuun lumiseen tiistai-illan
hämärään ja jatkoimme siitä kohti kotia Ilomantsia.
Kiitokset vielä koko ryhmälle mukavasta ja antoisasta retkestä.
-Viljam Vänskä
