Kreikassa vallitsee vahva yhteisöllisyys
Yllätyin, kun minua pyydettiin kirjoittamaan juttu Ilomantsin ortodoksien Kreikan matkasta ortodoksiseen aikakausilehteen. En ole ortodoksi, joten artikkeli on väistämättä erilainen kuin muu tämän lehden sisältö. Päätin kirjoittaa tämän lyhyen matkakertomuksen Kreikasta ja kreikkalaisista tekemieni havaintojeni pohjalta.
Kreikan saaristo näyttää juuri siltä kuin se lehtiartikkeleiden kuvissa, televisio- ohjelmissa ja postikorteissa näyttää. Ympärillä on sininen, jopa turkoosi meri, ja vuorten rinteillä on sinivalkoisia kivitaloja. Kreikassa on kesällä kuuma, mutta miellyttävä tuuli liikuttaa merta ja ilmaa saaristossa.
Saavuimme ensin Ateenaan, jossa elohopea oli kivunnut 39 asteeseen. Kaupunki muistutti kattilaa, josta ilmaan nousi höyryä. Ateenassa vietimme pari yötä kaupungin reuna-alueella, lähellä lentoasemaa.
Lauttamatka Rafinan satamasta Androksen saarelle on miellyttävä. Saarelle tulija huomaa ensin lähes tyhjät rannat, huomio on positiivinen. Andros ei ole turistikohde, ainakaan vielä kesäkuussa. Kaikkialla on helppo ja miellyttävä liikkua. Tähän vuoden aikaan lämmin tuulinen saaristo sopii ainakin suomalaisille paremmin kuin kuuma Ateena.
Kreikassa perustulo on noin 530 euroa ja esimerkiksi opettajien palkat ovat keskimäärin noin 750 euroa kuukaudessa. Ruoka ja juoma ovat Suomea edullisempia, mutta monet ulkomaiset tuontitavarat ovat samoissa hinnoissa, tai jopa kalliimpia. Esimerkiksi polttoaineen hinta on noin 1,60 euroa litralta, mikä vaikuttaa paikallisen palkkatason huomioiden korkealta.
Kreikassa vallitsee vahva yhteisöllisyys. Suomesta poiketen saman katon alla voi asua useita sukupolvia. Kyse voi olla asumiskustannusten jakamisesta, mutta yhtälailla perheen ja ystävien merkitys sekä heistä huolehtimisen tärkeys näkyy Kreikassa. Yhteisöllisyys tulee esille esimerkiksi lahjoitusten ja vieraanvaraisuuden kautta. Monien luostarien, sairaaloiden ja koulujen toiminta perustuu ainakin osittain lahjoituksiin.
Yhteisöllisyyden avulla hyvinvointia voidaan jakaa, ainakin hetkellisesti. Pienistä tuloistaan huolimatta kreikkalaiset osaavat nauttia elämästään.
Kreikkaan liittyvä uutisointi, etenkin talousuutisten osalta, on ollut monin paikoin melko yksipuolista. Vaikuttaa, että talouskriisissä kyse on ennen kaikkea hallinnollisesta ongelmasta, joka on monisäikeinen ja epäselvä. Kreikkaan on myönnetty EU:n tukipaketteja, mutta todennäköisesti aika pieni osa siitä on siirtynyt maan väestölle saakka.
Matkan toinen saari, Tinos, on vilkas jo kesäkuussa. Tinoksen kaupungissa sijaitsee Panagía Evangelístrian kirkko, joka on Kreikan tärkein Neitsyt Marialle omistettu kirkko ja yksi maan merkittävimmistä pyhiinvaelluskohteista. Kirkkoon johtavan mäen rinteessä on kumimaton kaltainen kaistale tien oikeassa reunassa. Osa kristityistä konttaa noin puoli kilometriä mäkeä ylös kirkkoon tullessaan. En tiedä onko kyse kunnioituksen osoittamisesta, anteeksipyynnöstä vai kuuliaisuudesta, mutta minun on vaikea kuvitella mielessäni mattoa konttaajineen suomalaisen kirkonmäen maisemaan. Tämä lienee eräs maiden välisistä kulttuurieroista enkä ainakaan heti tuleva mieleen vastaavaa tapaa luterilaisesta kirkosta.
Ilomantsin ortodoksisen seurakunnan matka oli minulle matka Kreikkaan ja kreikkalaisuuteen, maahan, jossa ortodoksisuus vaikuttaa olevan luonteva osa ihmisten elämää ja arkea. Ortodoksisuuden lisäksi kreikkalaiset näyttävät suhtautuvan suurella rakkaudella myös oliiviöljyyn, jalkapalloon ja ennen kaikkea ruokaan.
teksti: Marko Torni
kuva: Pauli Sormunen