Avio­liitto

Orto­dok­si­sessa kirkossa avio­lii­ton sakra­ment­tiin liittyy vahvasti Jumalan siu­nauk­sen hakeminen liitolle sekä sen vah­vis­ta­mi­nen sakra­men­tin kautta. Kirk­ko­häät koostuvat kahdesta osasta: kih­lauk­sesta ja avio­liit­toon kruu­naa­mi­sesta.

Ketkä voidaan vihkiä

Vih­ki­mi­nen voidaan orto­dok­si­sessa kirkossa toimittaa vain, jos ainakin toinen vihit­tä­vistä kuuluu orto­dok­si­seen kirkkoon ja myös toinen kuuluu kris­til­li­seen kirkkoon – esi­mer­kiksi lute­ri­lai­seen tai kato­li­seen.

Mikäli toinen puo­li­soista ei kuulu kris­til­li­seen kirkkoon, vih­ki­mi­nen suo­ri­te­taan sivii­li­vih­ki­mi­senä ja avio­liitto voidaan siunata orto­dok­si­sessa kirkossa rukous­pal­ve­luk­sessa.

Näin sovit vih­ki­mi­sestä

1. Ota yhteyttä seu­ra­kun­taan ja vihkivään pappiin. Papin kanssa voi kes­kus­tella sekä vih­ki­toi­mi­tuk­sesta että avio­lii­ton esteiden tut­kin­taan liit­ty­vistä kysy­myk­sistä.
2. Tarkista päi­vä­määrä kirk­ko­ka­len­te­rista. Orto­dok­si­sessa kirkossa ei toimiteta vih­ki­mistä tiettyjen paasto- ja juh­la­kausien aikana. Nämä ajat löytyvät kirk­ko­ka­len­te­rista.
3. Teetä avio­lii­ton esteiden tutkinta. Ennen vih­ki­mistä tehtävän esteiden tutkinnan suorittaa Digi- ja väes­tö­tie­to­vi­rasto (DVV).
4. Pyydä todis­ta­jat tai vih­ki­kum­mit. He pitävät toi­mi­tuk­sen aikana vihit­tä­vien yllä vih­kik­ruu­nuja.

Vih­ki­toi­mi­tuk­sen kulku

Vih­ki­toi­mi­tuk­sen yhtey­dessä toi­mi­te­taan aluksi kir­kol­li­nen kihlaus, ellei sitä ole aikai­sem­min toi­mi­tettu eril­li­senä juma­lan­pal­ve­luk­sena. Kih­lauk­sessa pappi asettaa sormuksen vihit­tä­vien oikeaan nimettömään; orto­dok­sit pitä­vät­kin vih­ki­sor­musta usein oikeassa kädessä.

Kruu­naa­mi­sen jälkeen luetaan epistola (Ef. 5:20–33) ja evan­ke­liumi, jossa Kristus tekee ensim­mäi­sen ihmeensä Kaanaan häissä (Joh. 2:1–12). Isä meidän -rukouksen jälkeen pappi siunaa vii­ni­mal­jan ja antaa siitä molem­mille juo­ta­vaksi kolme kertaa. Yhteisen maljan naut­ti­mi­sen jälkeen pappi ja vihkipari kiertävät vih­ki­pöy­dän kolme kertaa juh­la­vassa saatossa. Kier­tä­mi­nen ja ympyrän muoto sym­bo­loi­vat ikui­suutta ja täy­del­li­syyttä.

Toi­mi­tuk­sen osat lyhyesti

• Kihlaus. Tilaisuus alkaa kih­lauk­sella, joka toi­mi­te­taan kirkon takao­sassa oven lähei­syy­dessä.
• Kih­la­sor­muk­set. Pappi asettaa sormukset parin oikeisiin nimet­tö­miin, sillä perin­tei­sissä kult­tuu­reissa oikea puoli edustaa puhtautta, voimaa ja siunausta.
• Valkoinen kangas. Vih­ki­mi­nen toi­mi­te­taan lattialle levitetyn valkoisen kankaan päällä. Kangas symboloi elämän taivalta, jota pari tästä eteenpäin astelee yhdessä.
• Kynttilät. Vih­ki­tuo­huk­set sym­bo­loi­vat valp­pautta ja toivoa. Ne on tapana säilyttää kotona näkyvällä paikalla.
• Kysy­myk­set. Orto­dok­si­sessa vih­ki­mi­sessä ei sanota ”tahdon”. Sen sijaan pappi kysyy, onko kum­mal­la­kin vapaa tahto ja vakava mieli ottaa toinen avio­puo­li­sok­seen.
• Kruunut. Kruu­naa­mi­nen on toi­mi­tuk­sen keskeinen osa. Avio­puo­li­sot kruu­na­taan oman kotinsa kunin­kaaksi ja kunin­gat­ta­reksi, ja heidän teh­tä­vänsä on johtaa kotia viisaasti ja oikeu­den­mu­kai­sesti. Kruunut sym­bo­loi­vat myös mart­tyy­riutta: avio­lii­tossa molempien on jous­tet­tava ja uhrau­dut­tava toisen puolesta.
• Yhteinen vii­ni­malja. Vihkipari juo yhtei­sestä maljasta. Kolme kulausta sym­bo­loi­vat Pyhää Kol­mi­nai­suutta. Var­hais­kir­kon aikana vih­ki­mi­nen sine­töi­tiin ehtool­li­seen osallistumalla; tästä yhteinen malja on muistona.

Viini on sekä makeaa että kitkerää, kuten elämäkin.

Lisää avio­liit­toon vih­ki­mi­sestä Suomen orto­dok­si­sen kirkon sivuilla.