Elämässä mukana


Kirkko on läsnä elämän kään­ne­koh­dissa. Täältä löydät ohjeet kasteen, avio­liit­toon vih­ki­mi­sen ja hau­tauk­sen jär­jes­tä­mi­seen sekä tiedon siitä, keneen otat yhteyttä. Sivun lop­puo­sassa kerrotaan sakra­men­teista ja toi­mi­tuk­sista, joihin voi osal­lis­tua muul­loin­kin.

Tältä sivulta löydät

Omat sivunsa ovat lisäksi näillä koko­nai­suuk­silla:

Sakra­men­tit ja toi­mi­tuk­set

Kasteesta ja mir­ha­voi­te­lusta kerrotaan sivulla Kaste ja lapsen syntymä ja avio­lii­ton sakra­men­tista sivulla Avio­liitto. Alla ovat katu­muk­sen sakra­mentti, ehtool­li­nen, sai­raan­voi­telu ja kodin­py­hi­tys.

Katu­muk­sen sakra­mentti

Katu­muk­sen sakra­men­tin tar­koi­tuk­sena on tukea ihmisen hen­gel­li­sen ja sie­lul­li­sen elämän ehey­ty­mistä. Katumus tar­koit­taa ennen kaikkea mielen, käyt­täy­ty­mi­sen ja ajat­te­lu­ta­van muutosta: halua palata Jumalan yhteyteen, johon meidät on kasteen ja mir­ha­voi­te­lun kautta liitetty.

Sakra­ment­tiin osal­lis­tu­taan tarpeen mukaan, eri­tyi­sesti paastojen aikana. Aikui­siällä orto­dok­si­seen kirkkoon liittyvä osal­lis­tuu katu­muk­sen sakra­ment­tiin aina ennen mir­ha­voi­te­lua.

Sakra­mentti toi­mi­te­taan kirkossa tai muussa sopivassa tilassa. Läsnä ovat pappi – useim­mi­ten osal­lis­tu­jan pidem­piai­kai­nen rippi-isä – ja katuva itse. Pappia sitoo ehdoton vai­tio­lo­vel­vol­li­suus. Syn­nin­tun­nus­tuk­sen jälkeen pappi lausuu syn­nin­pääs­tö­ru­kouk­sen. Kerran kadutut synnit palavat pois ja lakkaavat vai­kut­ta­masta katuvan elämään: niitä ei pidä muistella.

Val­mis­tau­tuessa on hyvä ajatella, mitä syntiä on tehnyt. Synti on kaikkea sitä, mikä erottaa meitä Jumalasta ja toisista ihmisistä: väärät teot tai ajatukset, ylpeys, kateus, pahan puhuminen. Omaa elämää voi peilata esi­mer­kiksi kymmeneen käskyyn. Kaikkea ei ole tarpeen luetella papille yksi­tyis­koh­tai­sesti.

Lisää katu­muk­sen sakra­men­tista Suomen orto­dok­si­sen kirkon sivuilla.

Ehtool­li­nen
Ehtoollislahjat katetulla pöydällä: kalkki liinan alla, leipälautanen ja avoin kirja, taustalla ikoneja.

Kirkon sakra­men­teista tärkein ja keskeisin on pyhän ehtool­li­sen sakra­mentti. Se merkitsee yhteyttä Kris­tuk­seen sekä koko hänen ruu­mii­seensa eli kirkkoon ja kaikkiin sen jäseniin. Siksi orto­dok­si­sessa kirkossa ehtool­li­seen voivat osal­lis­tua vain kirkon jäsenet, eikä ortodoksi osallistu ehtool­li­seen toisissa kris­til­li­sissä yhtei­söissä.

Ehtool­li­nen on osa liturgiaa. Ehtool­li­sai­neina käytetään leipää ja viiniä, jotka orto­dok­si­sen kirkon uskon mukaan muuttuvat Kris­tuk­sen ruumiiksi ja vereksi. Pappi jakaa ehtool­li­sen yhtei­sestä kalkista yhtei­sellä lusikalla. Osal­lis­tu­mi­sen jälkeen kirk­ko­kansa nauttii kirk­ko­sa­lin puolella palan kirk­ko­lei­pää ja tilkan jäl­ki­vii­niä.

Ehtool­li­seen kuuluvat erot­ta­mat­to­masti myös val­mis­tau­tu­mi­nen ja kiit­tä­mi­nen:

  • Täys­paasto: vähintään kuusi tuntia ennen ehtool­lista ei tulisi syödä eikä juoda mitään. Täys­paas­toa ei edel­ly­tetä sairailta, raskaana olevilta eikä pieniltä lapsilta – poik­keuk­sista voi kes­kus­tella rippi-isän kanssa.
  • Katu­muk­sen sakra­mentti. Jos osal­lis­tut ehtool­li­seen sään­nöl­li­sesti ja olet sopinut asiasta rippi-isäsi kanssa, siihen ei tarvitse osal­lis­tua joka kerta. Liturgian aikana katu­muk­sen sakra­ment­tia ei toimiteta.
  • Rukous­kir­jasta löytyvät rukoukset ehtool­li­sen edellä sekä kii­tos­ru­kouk­set sen jälkeen.

Lisää ehtool­li­sesta Suomen orto­dok­si­sen kirkon sivuilla.

Sai­raan­voi­telu

Sai­raan­voi­te­lun eli öljy­py­hi­tyk­sen sakra­men­tissa rukoil­laan sairaalle paran­nusta niin ruumiin kuin sielunkin sai­rauk­sista. Se voidaan toimittaa kenelle tahansa orto­dok­si­sen kirkon jäsenelle kirkossa, kotona tai sai­raa­lassa. Sai­raan­voi­te­lua ei toimiteta ainoas­taan kuo­le­valle tai erittäin vakavasti sairaalle, vaan kuka tahansa kirkon jäsen voi osal­lis­tua toi­mi­tuk­seen.

Turun seu­ra­kun­nassa on perin­tei­sesti toi­mi­tettu yleinen sai­raan­voi­telu suuren paaston aikana. Siihen voivat osal­lis­tua kaikki orto­dok­si­sen kirkon jäsenet, jotka tuntevat sitä tar­vit­se­vansa. Juma­lan­pal­ve­luk­sessa luetaan seitsemän otetta evan­ke­liu­mista, ja osal­lis­tu­jan otsa, rinta ja kädet voi­del­laan pyhi­te­tyllä öljyllä.

Lisää sai­raan­voi­te­lusta Suomen orto­dok­si­sen kirkon sivuilla.

Kodin­py­hi­tys

Kodin­py­hi­tys on rukous­pal­ve­lus, jossa koti pyhi­te­tään pyhitetyn veden vih­mo­mi­sella Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Se toi­mi­te­taan yleensä uuteen kotiin muu­tet­taessa, mutta sopii toi­mi­tet­ta­vaksi myös muulloin ja esi­mer­kiksi toi­mi­ti­lo­jen pyhit­tä­mi­seen.

Pappi käy läpi kaikki asunnon tilat ja vihmoo samalla kodin asukkaat ja lemmikit – halut­taessa myös kul­ku­vä­li­neet. Papilla on usein mukanaan kanttori, joka vastaa kirk­ko­lau­lusta, ellei kotiväki halua laulaa itse. Vieraita tai tarjoilua ei tarvita: pääasia on toimitus itse, eivät puitteet.

Lähteenä on käytetty Suomen orto­dok­si­sen kirkon Kodin­py­hi­tys-sivua.

Keneen otat yhteyttä

Toi­mi­tuk­sista – kasteesta, vih­ki­mi­sestä, hau­tauk­sesta, sai­raan­voi­te­lusta ja kodin­py­hi­tyk­sestä – sovitaan seu­ra­kun­nan kanslian kautta.