KANONIT

Itä– ja Länsi–Rooman yhteiskuntajärjestelmien ero tiivistyi läänitysjärjestelmään. Länsi– ja Pohjois–Eurooppa oli hajonnut läänitettyihin alueisiin. Niissä hallitsijat ottivat asteittain itselleen oikeuden kohdella alaisiaan karjana (feudum). Se

Artikkeli muodostuu kolmesta julkaisusta. Ensimmäinen osa ”Ortodoksisen kirkon kanoneista” julkaistiin 7.5.2009. Artikkeli on kirjoitettu yhteistyössä Nikean metropoliitan Johanneksen (1923–2010) kanssa. Väliotsikkoa ”Ortodoksisesta identiteetistä” seuraava artikkeli

Trullon synodi (691–692) oli yrittänyt luoda kontrollia kristillisille taikauskoille. Amuletit, ikonit, mosaiikit ja reliikit olivat saaneet sakraalin välitystehtävän rinnalle merkityksen kauppatavarana ja magian välineinä. Suurin

Kanoneita kutsutaan usein Kirkon laeiksi, ja sellaisia ne epäilemättä eräässä mielessä ovatkin. Pyritäänhän niitten avulla varsin usein säätelemään Kirkon maanpäällistä hallintoa yksityiskohtia myöten. On kuitenkin

Diocletianus oli valmistellut lakireformit pääkaupungissaan Nikomediassa. Justinianos Suuri halusi yhdistää lain ja hallinnon Uuteen Roomaan, Konstantinopoliin. Rooman imperiumin suuruuden ja yhtenäisyyden palauttaminen oli Justianokselle kaikki

Roomalainen lakimies Cicero on todennut, että oikeudenkäytön tarkoituksena ei ole kansalaisten ja ystävien edut vaan universaalit velvollisuudet (de officiis). Hän puhuu laeista (de legibus), jotka

Raamatun kanoniksi tai kaanoniksi kutsumme sitä luetteloa, joka sisältää Raamattuun, sekä Vanhaan että Uuteen testamenttiin kuuluvien kirjojen nimet, siis eräänlaista sisällysluetteloa. Tällaisia luetteloita meille on

Periaatteet ja säännöt eli kanonit olivat antiikin demokratian perusta. Jokainen kaupunki muodosti kaksi kaupunkia: johtavan vähemmistön ja johdettavan enemmistön kaupungit. Näin uskoi Platon, jonka mukaan