Kupoli 2/2026 pääkirjoitus
Juhlistamme tänä vuonna Pyhän Aleksandran kirkon 180-vuotista historiaa. On suuri siunaus ja etuoikeus saada viettää yhdessä tätä merkittävää vaihetta Turun seurakunnan historiassa.
Kuten vanhoista kuvista käy ilmi, Turku oli tuolloin hyvin erilainen kaupunki kuin nykyään. Turun palo oli jäänyt taakse, ja kaupunki etsi uutta suuntaa ja ilmettä. Silloiset hallitsijat ja päättäjät eivät jääneet katsomaan menneisyyden tuhoa, vaan käänsivät katseensa tulevaisuuteen ja tekivät rohkeita ratkaisuja. Yksi niistä oli ortodoksisen kirkon rakentaminen nykyiselle paikalleen. Kun kulkee Turun keskustan halki, ei voi olla huomaamatta Pyhän Aleksandran kirkkoa. Se on olennainen osa kaupungin maisemaa ja historiaa. Rakennus ei jää keneltäkään huomaamatta.
Kirkko on seissyt paikallaan läpi sotien ja jatkuvien yhteiskunnallisten muutosten. Se rakennettiin aikana, jolloin nykyistä seurakuntaa ei vielä ollut olemassa siinä muodossa kuin sen tänään tunnemme. Kirkkoa ei kuitenkaan rakennettu pelkäksi monumentiksi tai muistomerkiksi, vaan se rakennettiin palvelemaan seurakunnan jäseniä.
Tuskin kirkon rakentajat olisivat voineet kuvitella, että vuonna 2026 heidän rakentamansa kirkko olisi edelleen elävässä ja aktiivisessa käytössä. Tämä kertoo siitä, että kirkkomme ei ole ainoastaan kulttuurihistoriallinen monumentti, vaan elävä hengellinen koti, josta monet hakevat turvaa ja vastauksia elämänsä merkittäviin kysymyksiin.
Pyhän Aleksandran kirkon historiaan sisältyy monien piispojen, pappien, kanttoreiden, luottamushenkilöiden ja seurakuntalaisten työ ja palvelu. Jokainen on omalla työllään jättänyt jälkensä seurakuntaan ja auttanut pitämään sen katseen suunnattuna Kristukseen. He ovat luottaneet siihen, että kaikki työ ja kirkossa tapahtuva rukous rakentavat seurakuntaa.
Tähän historiaan mahtuu myös kriisejä, ristiriitoja ja vaikeita aikoja. Ne kuuluvat valitettavasti jokaisen ihmisyhteisön elämään. Kun ihmiset asettavat omat näkemyksensä yhteisen tehtävän edelle, seurauksena voi olla hajaannusta ja kipua. Vaikka meillä olisi kuinka kaunis ja arvokas kirkko, se ei yksin riitä pitämään seurakuntaa elävänä. Seurakunnan todellinen voima ei ole sen seinissä, vaan siinä, että sen jäsenet, pitäen katseensa Kristuksessa, kantavat yhdessä vastuuta seurakunnasta ja sen tehtävästä.
Silloinen ja nykyinen kirkossakävijä etsivät samaa, Kristusta. Pitämällä katseemme Hänessä voimme kohdata myös tämän ajan Pyhän Aleksandran kirkon ja seurakunnan mahdollisuudet ja haasteet: kirkon tulevan remontin, seurakunnan monikulttuurisuuden, kirkkoon hakeutuvien ihmisten määrän kasvun, diakoniatyön tarpeet sekä lasten ja nuorten tukemisen ja ohjaamisen.
Kiittäkäämme Jumalaa kaikista niistä ihmisistä, jotka ovat rakentaneet kirkkoamme ja seurakuntaamme. Tehkäämme edelleen yhdessä työtä sen eteen, että jokainen Pyhän Aleksandran kirkon ohi kulkeva löytäisi kirkostamme rukouksen paikan ja voisi kohdata Kristuksen.
Pyhä Aleksandra, rukoile puolestamme!
Isä Ioannis Lampropoulos, kirkkoherra