Kirk­ko­mum­mot vapaa­eh­tois­työssä Pyhän Alek­san­dran kirkossa 

Isän­nöit­sijä ja apu­lai­si­sän­nöit­si­jät eli kotoi­sam­min kirk­ko­mum­mot häärivät kirkossa pal­ve­lus­ten ja  kir­kol­lis­ten toi­mi­tus­ten taustalla, niiden aikana ja niiden päätyttyä. Kirk­ko­mummo -nimitys kumpuaa kreik­ka­lai­sista ja venä­läi­sistä pyhä­köistä, joissa ”mummo” on kirkossa aamusta iltaan, aukaisee ja lukitsee ovet ja pitää jöötä esi­mer­kiksi val­lat­to­mille matkailijoille.  

Rea­goi­mista moneen suuntaan 

Meillä työ on käy­tän­nöl­li­sem­pää. Se muis­tut­taa lute­ri­lai­sen kirkon suntion tehtäviä. Vuorossa oleva ihminen tulee kirkkoon tunti – puo­li­toista ennen pal­ve­luk­sen alkua, sytyttää lampukat, lisää niihin tar­vit­taessa öljyä, siistii kirk­ko­sa­lin ylei­sil­mettä, keräilee kuih­tu­neet kukat pois mal­ja­koista, val­mis­te­lee raha­lii­ken­teen käyttökuntoon.Tuohusten ostajien virta alkaa samoihin aikoihin. Työ on rea­goi­mista moneen suuntaan yhtä aikaa: tuohusten lisäksi muita ostoksia, muis­te­lu­kir­jo­jen ja -lappujen juok­sut­ta­mista alttariin, kysy­myk­siin vas­taa­mista, rahan vaihtoa. Viimeksi mainitun toivomme loppuvan, sillä kassa on pieni eikä vaih­to­ra­haa riitä. 

Pal­ve­lus­ten aikana edelliset hommat jatkuvat tilanteen mukaan samalla kun seurataan, etteivät tuohukset pääse palaamaan liian lyhyiksi. Vahan pois­ta­mi­nen lam­pu­koista on työlästä.  

Kynttilät sam­mu­te­taan pal­ve­lus­ten päätyttyä, lasketaan ja tili­te­tään kassa, sii­voil­laan kirkkoa, tar­kas­te­taan, ettei mihinkään – esi­mer­kiksi wc:hen – ole jäänyt yli­mää­räi­siä ihmisiä ja kaikki näyttää rau­hal­li­selta seuraavaa pal­ve­lusta varten. 

Viime vuosina ilmenneen ilki­val­lan takia – var­kauk­sia, niiden yrityksiä, ääni­häi­riöitä jne. – on perus­tel­tua pitää silmällä kirkon ulko- ja sisäovia, sillä kirk­ko­kan­san joukkoon on helppo pujahtaa väärin int­res­sein. Tur­val­li­suutta onkin lisätty esi­mer­kiksi uudella luki­tus­sys­tee­millä.  

Pal­ve­luk­sissa ja toi­mi­tuk­sissa avustamista 

Isän­nöit­si­jät avustavat myös kir­kol­li­sissa toi­mi­tuk­sissa. Kasteita, häitä, hau­ta­jai­sia, kirkkoon liit­tä­mi­siä, rukous­pal­ve­luk­sia ja muita edeltävät erilaiset val­mis­te­lut, joita kirk­ko­mum­mot tekevät  ”kat­ta­malla” tar­vit­ta­van varus­tuk­sen ana­lo­gille ja muualle kirkon kes­kio­saan. He myös huo­leh­ti­vat tar­vik­keet takaisin paikoilleen. 

Pari kertaa vuodessa, yleensä Suuren Paaston ja jou­lu­paas­ton aikaan, kirkko suur­sii­vo­taan. Kirk­ko­mum­mo­jen vastuulle kuuluvat mm. lam­pu­koi­den puhdistus ja öljyä­mi­nen jal­koi­neen, ikonien ja riisojen puh­dis­ta­mi­nen, myyn­ti­pöy­dän laa­ti­koi­den ja tar­vik­kei­den läpi­käynti sekä ovien ja seinien puhdistus niiltä osin kuin mah­dol­lista. Sii­vous­tal­koi­siin on pyydetty mukaan myös pono­ma­reja, että lop­pu­tu­los olisi mah­dol­li­sim­man hyvä. 

Sitou­tu­mista seu­ra­kun­nan elämään 

Isän­nöit­si­jöi­den vapaa­eh­tois­työ perustuu muutaman kerran vuodessa sovit­ta­viin vuoroihin. Ne jaetaan yhtei­sissä kokouk­sissa, joihin myös kirk­ko­herra osal­lis­tuu sovel­tu­vin osin. Tar­vit­taessa vuorojen vaih­ta­mi­nen onnistuu yleensä jous­ta­vasti. Olen­nai­sen tärkeää on sitoutua työhön ja varmistaa, että aina joku meistä on paikalla. Työaika on lau­an­tai­sin noin klo 16-19 ja sun­nun­tai­sin noin klo 8.30-12.30. Usein vuoro venyy jom­mas­ta­kum­masta päästä. Lisään­ty­neet pal­ve­luk­set kas­vat­ta­vat myös isän­nöit­si­jöi­den vuorojen määrää. 

Kirk­ko­mum­mo­rin­kiin kuuluu kym­men­kunta ihmistä, joista suurin osa tekee vuoroja kuu­kausit­tain. Pää­i­sän­nöit­si­jänä toimii Kaisa Ivaska-Papaioannou. 

Apu­lai­si­sän­nöit­si­jäksi pereh­dyt­tä­mi­nen  tapahtuu peri­mä­tie­don ja har­joit­te­lun avulla eikä ikä- tai suku­puo­li­ra­joja ole. Työssä on vauhtia ja vaa­ral­li­sia­kin tilan­teita, huu­mo­rin­ta­jui­sia ja avuliaita mum­mo­ka­ve­reita sekä pal­kit­se­vaa sitou­tu­mista seu­ra­kun­nan elämään. 

Taina Ratia 

Kirjoitus on lyhen­nelmä Kupolin jutusta syksyllä 2024 

(Kuva: Kaisa Ivaska-Papai­o­an­nou)