Matkalla kohti ortodoksisuutta on olemassa monta tietä. Itse valitsin pitkän tien. Isoäitini Christine- mummu syntyi Pietarissa ortodoksipappi isä- Sergein tyttäreksi. Mummu antoi minulle sen kristillisen uskon ja kasvatuksen, jota olen seurannut kaikki nämä vuodet. Luterilaiseen kirkkoon kastettuna kuljin elämässäni eteenpäin. Olin aktiivi seurakuntalainen ja innokas vapaaehtoinen. Minulla oli kuitenkin koko ajan yhteys ortodoksisuuteen. Heinäveden luostarit tulivat tututuiksi vuosikymmenien ajan, koska perheellämme oli kesäpaikka Heinävedellä. Lukuisilla lomamatkoillani Kreikkaan kävin aina tutustumassa kirkkoihin ja luostareihin. Jotain tuttua ja mieltä koskettavaa koin näillä matkoilla.
Lopulta viime kesänä tein ratkaisun lähestyä todella aidosti ortodoksista kirkkoa. Päätin astua tämän askeleen sydämen varmuudella. Syksyllä seurasin opetusta katekumeenina Turun ortodoksisessa kirkossa. Osallistuin myös Valamon luostarissa Juha Riikosen vetämään viikonloppukoulutukseen. Nyt olen saanut rippi-isän, kummin ja uuden nimikkopyhän. Teofaniana 6.1. sain kokea kaksi sakramenttia: mirhavoitelun ja pyhän ehtoollisen ja niin minut liitettiin ortodoksiseen kirkkoon.
Vielä on kysymys, miksi haluan seurata Jeesusta ortodoksina? Kun osallistun liturgiaan, tunnen syvää rakkautta Kristukseen. Tuohusten kirkkaus, ikonit, papin puhe, kuoron laulu, suitsukkeen tuoksu, kaikki se johdattaa ajatukseni pyhyyteen. Osa on lapsena koettua lämpöä ja osa on elämänkokemuksen kannattamaa iloa kohti taivaan kotia. Tunne ja sielun elämys kohtaavat ortodoksisen kirkon palveluksessa.
Sydämeni jo odottaa pääsiäisyön aamupalvelusta ja liturgiaa. ”Kristus nousi kuolleista, kuolemallaan kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi.” Siinä on uskon voima. Kristillisyyden keskiössä on Kristuksen kuolema ja ylösnousemus. Ilman kuolemaa ei ole ylösnousemusta. Koko usko täyttyy tästä ajatuksesta. Rehellisessä Jeesuksen seuraamisessa on kysymys oman elämän päättymisestä ja Kristuksen elämän alkamisesta. Paavalin sanoin: ” Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa.”
Jukka-Pekka Pulkkinen