Rauman rukous­huo­neen juhlapuhe – Henri Hane


Kuva: Riikka Pat­ri­kai­nen

Korkeasti pyhitetty esi­pai­me­nemme, arvoisat isät, sisaret ja veljet, hyvä juhlaväki,
Kuopio, Joensuu, Tampere, Vaasa, Kotka, Imatra, Ivalo, Lieksa, Val­kea­koski, Hoilola, Salahmi, Vie­ki­järvi, Muuruvesi, Rau­ta­lampi, Kiuruvesi – Raum.
Suomea on siunattu muun maailman tavoin suurella määrällä pyhän Nikolaos Ihmei­den­te­ki­jän, Myrran piispan, muistolle pyhi­tet­tyjä pyhäkköjä.
Näiden kirkkojen, tsa­sou­nien ja rukous­huo­nei­den määrä on osoi­tuk­sena kris­ti­kun­nan syvästä ja laajasta rak­kau­desta pyhää esi­pai­men­taan kohtaan. Pyhä Nikolaos tunnetaan eri­tyi­sesti meren­kul­ki­joi­den, lasten ja kaikkien köyhien ja kärsivien auttajana.
Kun kirk­ko­ra­ken­nus pyhi­te­tään pyhän ihmisen muistolle, ei kyse ole pelkästä nimeä­mi­sestä. Kyse on tuon pyhän esi­ru­kouk­siin tur­vaa­mi­sesta. Kukin pyhä ihminen ilmaisee Jumalan kunnian muut­tu­ma­tonta kirk­kautta omalla tavallaan. Samoin on kuhunkin pyhäkköön kokoon­tuva seu­ra­kun­tayh­teisö oman­lai­sensa ilmaisu Kirkon yhtei­sestä totuu­desta.


Tie­tyn­lai­sesta yli­tar­jon­nasta huo­li­matta Niko­laok­sen muisto sopii Rauman rukous­huo­neelle kuin nenä päähän; Onhan Rauma meren­kul­ki­joi­den kaupunki.
Vanhan meren­kul­ki­joi­den sanan­las­kun mukaan hän joka ei löydä Jumalaa muualta, etsiköön meriltä. Yhtäältä meren vaaroissa, toisaalta sen suomassa vapau­dessa voi ihminen nimittäin kohdata Luojansa. Me kaikki pääsemme osal­li­siksi elämän myrs­kyistä ja vaaroista vaikkemme olisikaan kir­jai­mel­li­sesti meren­kul­ki­joita. Kuitenkin, kuten hyvin raken­nettu paatti ja kokenut kippari ovat turvana merellä, on elämän myrs­kyissä turvana kirkko ja Kristus. Kirk­ko­ra­ken­nus on kuin laiva, joka kokoaa sisäänsä myrskyn rie­pot­te­le­mia, ja kantaa heidät turvaan jo ennen siihen lopul­li­seen tyyneen valkamaan pääsyä. Samoin on pyhä Nikolaos auttanut veden­va­raan ja elämän myrs­kyi­hin jou­tu­neita.


Pyhä Nikolaos tunnetaan myös lapsille läheisenä pyhänä; hänen kerrotaan herät­tä­neen kolme surmattua poikaa kuol­leista ja auttaneen köyhän miehen kolmea tytärtä ajau­tu­masta köyhyyden pakot­ta­mina pros­ti­tuu­tion tielle.
Rukoil­kaamme mekin, että myös Rauman rukous­huone voisi täyttyä lasten ja nuorten läs­nä­ololla. Osin siksi, että seu­ra­kun­nan nykyisyys ja tule­vai­suus on lasten ja nuorten varassa, mutta eri­tyi­sesti siksi, että “heidän kal­tais­tensa on Jumalan val­ta­kunta”. Lasten läsnäolo tuo taivasten val­ta­kun­nan piirun verran lähem­mäksi meitä jo tässä ajassa. Auttakoon pyhä Nikolaos meitä muis­ta­maan sen.


Rauman rukous­huone on siunaus. Se on Herran huone, tur­val­li­nen laiva, jonka suojaan hakeu­dumme. Se on ollut sitä perus­ta­jil­leen, Karjalan evakoille 50-luvulla, se on ollut sitä Ukrai­nasta paen­neille 2020-luvulla, se on ollut sitä monille eksy­neille ja etsi­jöille läpi vuo­si­kym­men­ten.
Rauma kuuluu hal­lin­nol­li­sesti Turun seu­ra­kun­taan, mutta se on kuin seu­ra­kunta itsessään; pai­kal­li­syh­teisö, joka kokoontuu yhden katon alle toi­mit­ta­maan pyhää euka­ris­tiaa. Tämä ei olisi samalla tavalla mah­dol­lista ilman pyhäkköä. Eikä pyhäkköä olisi ilman sen yllä­pi­tä­jiä. Jokai­sessa litur­giassa rukoi­lemme tämän pyhän huoneen raken­ta­jien sekä sen lah­jan­tuo­jain ja kau­nis­ta­jain ja siellä työ­tä­te­ke­vien puolesta. Kiitos Jumalalle, ja kiitos rukous­huo­neen perus­ta­jille, lah­jan­tuo­jille, kau­nis­ta­jille ja työn­te­ki­jöille – menneille, nykyi­sille ja tuleville. Eri­tyi­sesti kiitos Rauman tiis­tai­seu­ralle, jonka toiminnan alku ulottuu rukous­huo­neen vih­ki­mis­tä­kin var­hai­sem­paan his­to­ri­aan, ja jonka ansiosta pai­kal­li­syh­tei­söllä on vas­te­des­kin mah­dol­li­suus kokoontua ja vaikuttaa kuu­kausit­tai­sia juma­lan­pal­ve­luk­sia laajemmin.


“Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa” kehottaa Kristus ope­tus­lap­si­aan. Pyhä Nikolaos on lah­ja­nan­ta­jista kenties tunnetuin. Hänen esi­merk­ki­ään seuraten kristityt jatkoivat nimet­tö­mien lahjojen antamista niitä kipeimmin tar­vit­se­ville. Rau­mal­ta­kaan ei lah­ja­pe­rin­nettä puutu. Jos minulta kysytään, on käsityö lahjoista kaunein, eri­tyi­sesti sitä tar­vit­se­valle. Se on käyt­tö­esine ja rakkauden osoitus. Kuin kak­sin­ker­tai­nen lahja. Tarkka käsi­työ­pe­rinne, ja siitä kaikkeen toi­min­taan hei­jas­tuva huo­lel­li­suus ovat Rauman seu­ra­kun­nan tava­ra­merkki, vahvuus, johon tulee nojata ja jota vaalia muiden iloksi ja eduksi.
Rukoi­lemme litur­giassa seu­ra­kun­ta­lais­temme lisäksi “tämän kaupungin ja sen asuk­kai­den puolesta”. Antakoon Rauman seu­ra­kun­tayh­teisö, pyhän Niko­laok­sen esi­ru­kouk­siin lujasti nojaten, aina vaan enemmän lahjaksi kaikille ympä­ril­lään oleville, säteillen Kris­tuk­sen totuutta ja rakkautta kaikille tarpeessa oleville. Toimikoon se lujasti raken­net­tuna paattina, pelas­tuk­sen arkkina, jonka kannelta lua­nik­kaasti huudamme: pyhä esipaimen Nikolaos, rukoile Jumalaa meidän puo­les­tamme!