Sana ‘strategia’ on kotiutunut suomen kieleen politiikan ja monikansallisten yritysten kautta. Seurakunnan – monikulttuurisenkaan sellaisen – arkeen sillä ei tunnu olevan erityistä vaikutusta. Luottamushenkilöt ja asiasta kiinnostuneet seurakuntalaiset toki tietävät, että Suomen ortodoksinen kirkko luo kaikille jäsenseurakunnilleen yhteisen, useamman toimintavuoden kattavan strategian, jota kukin seurakunta toteuttaa omassa vuotuisessa toimintasuunnitelmassaan. Pilke silmäkulmassa voitaisiin kuitenkin väittää, että usein vastajulkaistu strategia luetaan huolellisesti ja siitä keskustellaan hartaasti, minkä jälkeen se majailee kirkkoherran alimmassa pöytälaatikossa, kunnes sen päälle lasketaan seuraava strategia. Turun ortodoksisessa seurakunnassa halusimme toimia toisin.
Strategiatyö alkaa kysymällä, ei vastaamalla
Vastavalitut luottamushenkilöt aloittivat seurakuntamme strategiatyön jo keväällä 2024, ennen kirkon uusimman yhteisen strategian valmistumista. Tavoitteenamme oli pohtia, millaista seurakuntaa haluamme toimikautemme aikana aktiivisesti rakentaa – ei vain kuvailla toimintasuunnitelmassa strategiaan perustuen. Strategiatyömme ytimessä eivät olleet valmiit linjaukset, vaan avoimuus uusille ideoille.
Strategiatyötä ovat Turussa tehneet seurakunnanvaltuusto ja seurakunnanneuvosto yhdessä, kirkkoherran johdolla ja eri toimintapiirien ja työryhmien tuella. Heti ensimmäisissä keskusteluissa korostuivat yhteiset arvot ja periaatteet. Halusimme keskittyä seurakunnan ilmapiiriin ja siihen kokemukseen, jonka ihmiset seurakunnan toimintaan osallistuessaan saavat. Yhdessä määrittelimme, että Turun ortodoksinen seurakunta haluaa olla avoin, iloinen ja hengellisesti ravitseva seurakunta, josta jokainen – erityisesti lapset ja nuoret – löytää kodin. Tätä seurakuntaa halusimme rakentaa osallistavuuden, kutsuvuuden, vuorovaikutteisuuden, luottamuksen, monikielisyyden, vastuullisuuden ja läpinäkyvyyden varaan.
Painajaisista unelmiin
Syksyllä 2024 strategiatyötä vietiin askelta pidemmälle. Perinteisestä toimintatavasta poiketen heittäydyimme kuitenkin pohtimaan kauhuskenaarioita: minkälainen olisi painajaismaisin seurakunta, jonka voimme kuvitella? Tarkoituksena tässä nurinkurisessa harjoituksessa oli herätellä meitä ajattelemaan luovasti tukeutumatta nykyisen toiminnan asettamiin reunaehtoihin. Painajaisia olivat esimerkiksi, että pääsy kirkkoon on estetty, lapset eivät ole tervetulleita jumalanpalveluksiin, työntekijät ovat loppuunpalaneita ja seurakunta on kapeakatseinen ja ahdasmielinen.
Kun ryhdyimme etsimään näille kauhuskenaarioille myönteisiä vastakohtia, pääsimme lähemmäs unelmatilannetta. Ryhdyimme kartoittamaan konkreettisia keinoja sille, miten rakennamme yhteisöllistä, avointa ja viihtyisää seurakuntaa, jossa toiset kohdataan lämmöllä. Halusimme edistää hallinnon dialogisuutta ja yhteisön monimuotoisuutta sekä kestävää ja vastuullista toimintaa. Näitä tavoitteita kohti päätimme lähteä esimerkiksi tarkastelemalla työntekijöiden ja vapaaehtoisten työkuormia, korostamalla eri kieliryhmien kohtaamisia, kehittämällä kasvatustyötä ja panostamalla viestintään. Kokonaisuudessaan tämä lähestymistapa teki näkyväksi sen, miksi strategiatyö ei ole irrallinen hallinnollinen tehtävä, vaan suoraan kaikkien seurakuntalaisten arkeen ja jaksamiseen vaikuttava jatkuva prosessi.
Ankkurina kirkon yhteinen strategia
Suomen ortodoksisen kirkon uusimpaan strategiaan pääsimme tutustumaan loppuvuodesta 2025. Tekemämme työ oli vienyt seurakuntaa jo oikeaan suuntaan, mutta toimintasuunnitelmamme vaati vielä selkeyttämistä ja konkretisointia kirkon strategisten painopisteiden mukaiseksi. Hienosäädössä erityisen ajankohtaiseksi nousivat kirkon vuoden 2026 strategisen teeman mukaisesti kasvatustyö ja nuoret.
Keväällä 2026 järjestetyssä seminaarissa palasimme aiempiin keskusteluihin ja sovitimme ajatuksiamme kirkon strategiaan. Tämän muistinvirkistyksen pohjalta oli helpompi ryhtyä tarkastelemaan seurakunnan nykytilannetta ja kartoittamaan kehitystarpeita ‘oppimiskahvila’-menetelmää hyödyntäen. Näin kaikki pääsivät keskustelemaan tasavertaisesti ja esiin nousi mahdollisimman monia eri näkökulmia. Lopputuloksena syntyi tiivistetty nykytila-analyysi kirkon strategian neljästä johtamisen painopisteestä: hyvinvoiva työyhteisö, vastuullinen toiminta, kirkko lähelläsi, sekä palveleva ja läpinäkyvä johtaminen.
Nykytila-analyysi teki näkyväksi sekä vahvuudet että haasteet
Seurakuntamme nykytilassa tunnistettiin paljon toimivaa ja arvokasta. Seurakunnan ilmapiiri on yhteisöllinen ja lämminhenkinen, vuorovaikutus on avointa ja vapaaehtoiset ovat vahvasti mukana seurakunnan arjessa. Hallintoon luotetaan ja päätöksenteon läpinäkyvyyttä pidetään tärkeänä voimavarana. Monikielisyys, diakoniatyö ja eri puolilla laajaa seurakunta-aluetta tapahtuva jumalanpalveluselämä ilmentävät seurakuntaa, joka on aidosti lähellä ihmisten arkea. Seurakunnan nuoriso- ja perhetyö ovat myös monimuotoistumassa. Pyhäkoulu, perhepäivät ja leirit ovat erittäin suosittuja. Nuorten toiveet otetaan huomioon, nuorille on tarjolla omat viestintäkanavansa ja nuoria halutaan tukea aktiivisesti toiminnan kehittämisessä.
Samalla keskusteluissa tuli kuitenkin vahvasti esiin huoli kuormituksesta. Työntekijöiden työtaakka on kasvanut, työ on usein ajallisesti rajaamatonta ja vahva velvollisuudentunto vaikeuttaa palautumista sekä työssä että vapaa-ajalla. Myös vapaaehtoisten kuormitus on kasvussa ja vapaaehtoistyö nojaa vahvasti erittäin aktiivisiin seurakuntalaisiin. Avoimen keskustelun avulla pystyimme sanoittamaan nämä havainnot ja kokemukset yhteisesti. Yhtä tärkeää oli osata siirtyä tunnistamisesta kehittämiseen.
Hyvinvoiva työyhteisö seurakunnan ytimessä
Strategiatyön ehkäpä keskeisin tehtävä oli ensimmäisen kehityskohteemme valinta. Keväällä 2026 päädyimme yksimielisesti siihen, että hyvinvoivat ja toimivat työyhteisöt ovat kaiken muun edellytys, ja hyvinvoinnin varmistaminen siksi ensisijainen kehityskohteemme. Kehittämistä varten laadimme suunnitelman työhyvinvoinnin strategiselle tukemiselle.
Suunnitelmamme ensimmäisenä tavoitteena on varmistaa kestävät työjärjestelyt ja resurssit. Tätä varten voimme tehdä työkuormat näkyviksi, priorisoida työtehtäviä, keventää hallinnollista raportointia ja seurata työhyvinvointia säännöllisesti. Toisena tavoitteenamme on vahvistaa yhteisöllisyyttä ja jaettua johtajuutta. Voimme esimerkiksi hyödyntää seurakuntalaisten osaamista paremmin ja tukea luottamushenkilöiden välistä yhteistyötä. Kolmanneksi tavoitteeksi kirjasimme vapaaehtoisten ja luottamushenkilöiden hyvinvoinnin vahvistamisen. Myös vapaaehtoisten jaksamisesta on tärkeää huolehtia, sillä seurakunnan monipuolinen toiminta nojaa vahvasti vapaaehtoisten panokseen. Jatkuvuus toiminnassa edellyttää selkeitä rajoja vapaaehtoisille annettavaan vastuuseen ja myös vapaaehtoisten työmäärän näkyväksi tekemistä. Neljäntenä kehittämiskohteena suunnitelmassamme on toimintakulttuurin kehittäminen ja muutoksissa tukeminen. Tärkeää on erityisesti seurakuntamme monikielisen toiminnan periaatteiden selkeyttäminen, kasvatustyön resursoinnista huolehtiminen ja kaikkien seurakuntalaisten mahdollisuus kokea tulleensa kuulluksi.
Strategia osana arkea
Valmistunut strateginen kokonaisuus kytkettiin tietoisesti osaksi seurakunnan vuosittaista toiminta- ja taloussuunnittelua sekä kirkon rullaavaa strategiamallia. Tämä tarkoittaa sitä, että strategia elää arjessa: toimintaa suunnitellaan, toteutetaan, arvioidaan ja kehitetään jatkuvasti. Seurakunnanneuvostolla on keskeinen rooli toimeenpanon seuraamisessa ja valtuusto saa säännöllisesti tiedon etenemisestä.
Lopputulos ei ole valmis tiedonanto, vaan yhteinen tienviitta ja toimintatapa. Strategiatyö vahvisti jaettua ymmärrystämme siitä, että seurakunnan elinvoima rakentuu ihmisistä – työntekijöistä, vapaaehtoisista, luottamushenkilöistä ja seurakuntalaisista vauvasta vaariin. Kun pidämme yhdessä huolta toinen toistemme jaksamisesta ja hyvinvoinnista, myös seurakuntamme voi kasvaa avoimena, iloisena ja hengellisesti ravitsevana yhteisönä.
Riikka Harikkala-Laihinen
KTT, kansainvälisen liiketoiminnan yliopisto-opettaja, Turun yliopisto
Marie Skłodowska-Curie Actions Postdoctoral Fellow, Leeds University Business School
Seurakunnanvaltuuston toinen varapuheenjohtaja