Minustako ortodoksi?

Matkalla kohti orto­dok­si­suutta on olemassa monta tietä. Itse valitsin pitkän tien. Isoäitini Christine- mummu syntyi Pie­ta­rissa orto­dok­si­pappi isä- Sergein tyt­tä­reksi. Mummu antoi minulle sen kris­til­li­sen uskon ja kas­va­tuk­sen, jota olen seurannut kaikki nämä vuodet. Lute­ri­lai­seen kirkkoon kas­tet­tuna kuljin elä­mäs­säni eteenpäin. Olin aktiivi seu­ra­kun­ta­lai­nen ja innokas vapaa­eh­toi­nen. Minulla oli kuitenkin koko ajan yhteys orto­dok­si­suu­teen. Hei­nä­ve­den luostarit tulivat tutu­tuiksi vuo­si­kym­me­nien ajan, koska per­heel­lämme oli kesä­paikka Hei­nä­ve­dellä. Lukui­silla loma­mat­koil­lani Kreikkaan kävin aina tutus­tu­massa kirk­koi­hin ja luos­ta­rei­hin. Jotain tuttua ja mieltä kos­ket­ta­vaa koin näillä matkoilla.

Lopulta viime kesänä tein ratkaisun lähestyä todella aidosti orto­dok­sista kirkkoa. Päätin astua tämän askeleen sydämen var­muu­della. Syksyllä seurasin opetusta kate­ku­mee­nina Turun orto­dok­si­sessa kirkossa. Osal­lis­tuin myös Valamon luos­ta­rissa Juha Riikosen vetämään vii­kon­lop­pu­kou­lu­tuk­seen. Nyt olen saanut rippi-isän, kummin ja uuden nimik­ko­py­hän. Teo­fa­niana 6.1. sain kokea kaksi sakra­ment­tia: mir­ha­voi­te­lun ja pyhän ehtool­li­sen ja niin minut lii­tet­tiin orto­dok­si­seen kirkkoon.

Vielä on kysymys, miksi haluan seurata Jeesusta orto­dok­sina? Kun osal­lis­tun litur­gi­aan, tunnen syvää rakkautta Kris­tuk­seen. Tuohusten kirkkaus, ikonit, papin puhe, kuoron laulu, suit­suk­keen tuoksu, kaikki se johdattaa aja­tuk­seni pyhyyteen. Osa on lapsena koettua lämpöä ja osa on elä­män­ko­ke­muk­sen kan­nat­ta­maa iloa kohti taivaan kotia. Tunne ja sielun elämys kohtaavat orto­dok­si­sen kirkon pal­ve­luk­sessa.

Sydämeni jo odottaa pää­siäi­syön aamu­pal­ve­lusta ja liturgiaa. ”Kristus nousi kuol­leista, kuo­le­mal­laan kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi.” Siinä on uskon voima. Kris­til­li­syy­den keskiössä on Kris­tuk­sen kuolema ja ylös­nouse­mus. Ilman kuolemaa ei ole ylös­nouse­musta. Koko usko täyttyy tästä aja­tuk­sesta. Rehel­li­sessä Jeesuksen seu­raa­mi­sessa on kysymys oman elämän päät­ty­mi­sestä ja Kris­tuk­sen elämän alka­mi­sesta. Paavalin sanoin: ” Minut on Kris­tuk­sen kanssa ris­tiin­nau­littu. Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa.”

Jukka-Pekka Pulkkinen