Kävelen Nauvon saaren maisemissa ja ihailen Jumalan luoman luonnon kauneutta. On ihmeellistä, miten kaikki voi olla luonnossa niin järjestyksessä ja symmetristä. Siellä, missä ei kuulu ylimääräistä melua, voi todella huomata kasvien värien syvyyden, linnunäänten kirjon ja tuulen hiljaisen kulkemisen puiden lomassa.
Palaan kaupunkiin. Äänet muuttuvat raskaiksi. Kauniit puut ja istutetut kukkapenkit menettävät välillä hohtonsa, kun autojen melu ja ihmisten kiire muuttavat maiseman harmaaksi ja mustavalkoiseksi.
Näiden kahden hyvin erilaisen kokemuksen keskellä mietin: Suomessa meillä on mahdollisuus ihmetellä Jumalan luomaa maailmaa. Meillä on etuoikeus juoda puhdasta ja raikasta vettä, ja tilaisuus kulkea hyvin hoidetuilla metsäpoluilla.
Tätä mahdollisuutta ei ole kaikkialla maailmassa. Monin paikoin metsäpalot tuhoavat metsää, tulvat vahingoittavat viljelysmaita ja tehtaiden sekä kaupunkien jätevedet saastuttavat joet, meret ja pohjavedet. Maapallon lämpötilan nousu ja sen tuhoisat vaikutukset elämään maan päällä ovat muuttuneet rutiiniuutisiksi lehtien palstoilla ja televisiouutisissa.
Mitä ihminen oikeastaan tekee maan päällä? Luomakunnan kauneuden ylläpitäjästä on tullut vieraslaji, joka näyttää olevan luomakuntaa vastaan – kuin sen tehtävänä olisi tuhota Jumalan luoma maailma.
Raamatun ensimmäisessä kirjassa sanotaan: ”Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää.” (1. Moos. 1:31) Sana “hyvä” ei tässä tarkoita vain tavallista suomalaista ”ihan hyvää” – se tarkoittaa ylistystä, Jumalan iloitsemista luomansa kauneuden äärellä. Jumalan kauneus siirtyi luomakunnalle, jota ihailemalla tunnistamme Jumalan hyvyyttä.
Ihminen, jonka tehtävänä oli toimia luomakunnan kuninkaana, sen huolenpitäjänä – mitä hän tekee? Hän käyttää luonnonvarat loppuun, saastuttaa vedet, aivan kuin vesi ei olisi elämän tärkein perusta. Kun ihminen ei kunnioita ympäristöä, jossa elää, hän ei samalla kunnioita itseään eikä omaa elämäänsä. Hän ei ymmärrä, että kaikki mitä aiheutamme luonnolle, kääntyy lopulta meitä itseämme vastaan. Miksi tätä ei ymmärretä?
Perimmäinen syy on usein taloudellinen voitto – ajatus: ”Minulla on nyt hyvä olla, mitä huomiselle ja toisille tapahtuu, ei kiinnosta.”
Miksi kirjoitan teille tänään?
Me asumme Suomessa, maassa, jossa on vielä mahdollista huolehtia ympäristöstä. Me olemme vastuullisia ihmisiä. Emme ehkä voi yksin muuttaa maailman vääryyksiä – mutta se ei tarkoita, että pienillä teoillamme ei olisi merkitystä. Jokainen pienikin teko on arvokas. Kun opetamme lapsiamme ja toisiamme huolehtimaan luomakunnasta, huolehdimme samalla myös toisistamme.
Luomakunnan hoitaminen on eräänlaista rukousta ja ylistystä Jumalalle – Hänelle, joka on luonut kaiken kauniiksi.
isä Ioannis Lampropoulos, kirkkoherra