“Jumalanäidin suojelus” -ikoni: Uskon ja lujuuden lahja


“Juma­la­näi­din suojelus” (Pokrova)” -ikonin jäljennös, joka on luotu pans­sa­ri­le­vylle helmi–maa­lis­kuussa 2025, on ainut­laa­tui­nen ukrai­na­lai­sen sakraalin taiteen teos, jossa on moni­mut­kai­nen ja moni­hah­moi­nen som­mi­telma. Ikonin tilasi Suomen Ukrai­na­lai­set -yhdistys, ja se lah­joi­tet­tiin Turun kau­pun­gissa sijait­se­valle Pyhän mart­tyy­ri­kei­sa­rinna Alek­san­dran kirkolle, joka kuuluu Suomen orto­dok­si­seen kirkkoon – auto­no­mi­seen orto­dok­si­seen kirkkoon, joka on osa Kons­tan­ti­no­po­lin eku­mee­nista pat­riar­kaat­tia.

Ikoni on luotu eri­tyi­sesti Suomen ukrai­na­lai­syh­tei­sön hen­gel­li­siä tarpeita varten. Se toimii rukous­paik­kana lasten kas­te­ti­lai­suuk­sissa, avio­liit­toon vih­ki­mi­sissä, esi­ru­kouk­sissa läheisten terveyden puolesta sekä edes­men­nei­den ja kaa­tu­nei­den muiston kun­nioit­ta­mi­sessa. Se ei ole vain pyhä taide-esine, vaan myös ukrai­na­lai­sen kansan kes­tä­vyy­den, uskon ja voiton kunniaksi tehty symboli.

Ikonin yläosassa, kul­tai­sella taustalla, on kuvattuna Neitsyt Maria, joka seisoo pilvien päällä pitäen suo­ja­viit­taansa. Neitsyt Marian molem­milla puolilla on kaksi enkeliä, jotka kos­ket­ta­vat hänen kruunuaan. Alempana seisovat pyhät Johannes Kastaja (vasem­malla) ja Johannes Teologi (oikealla), jotka ovat rukouk­seen kumar­tu­neina.

Keskellä ikonin alaosaa on Romanos Melodisti, joka on kuvattu kak­si­ta­soi­sella ambonilla (saar­na­tuo­lilla) iko­nos­taa­sin kai­ver­ruk­sin koris­tel­tu­jen kunin­kaal­lis­ten ovien edessä. Hänen oikea kätensä on kohotettu siu­naa­vaan eleeseen, ja vasem­massa kädessään hän pitää kääröä.

Romanos Melo­dis­tin vasem­malla puolella ovat his­to­rial­li­set hahmot: Pere­jas­la­vin pol­kov­nikki Semen Sulyma, keisari Leo VI Viisas valtikka ja val­ta­sym­boli käsissään, sijais­het­mani Ivan Sulyma sekä kei­sa­rinna Theophano Mar­ti­na­kia. Oikealla puolella ovat Paraskeva Sulyma, Kiovan met­ro­po­liitta Rafail Zabo­rovs­kyi, pyhä Andrei Houkka ja hänen oppi­laansa Epifanius, joka on pukeu­tu­nut mustaan mantiaan ja klobukiin sekä pitelee rukous­nau­haa.

Ark­ki­teh­to­ni­nen tausta koostuu kahdesta korint­ti­lai­sesta pilas­te­rista sekä iko­nos­taa­sista, johon on upotettu Juma­la­näi­din (vasem­malla) ja Kris­tuk­sen (oikealla) kuvat. Tämä luo tilan­tun­tua ja antaa som­mi­tel­malle sym­bo­li­sen eheyden.

Ikoni on maalattu ukrai­na­lai­silla mes­ta­reilla, B&T.Us (Brave and Talented Ukrai­nians) -iko­ni­maa­la­rei­den luovalla yhdis­tyk­sellä. Sen koko on 30 cm × 25 cm × 2,5 cm.

Ikonin yhteyteen kuuluu myös perin­tei­nen ukrai­na­lai­nen rušnyk, joka on koris­teltu ukrai­na­lai­selle kult­tuu­rille tyy­pil­li­sillä kas­viai­heilla. Sitä pidetään hyvää onnea tuovana ja suo­je­le­vana esineenä, joka täydentää ikonia ja korostaa sen juhlavia ja suo­je­le­via omi­nai­suuk­sia. Tämän rušnykin tekijä on ukrai­na­lai­nen käsi­työ­läi­nen Nataliya Kos (Srednii Maidan kylä, Ivano-Fran­kivs­kin alue, Ukraina).

“Juma­la­näi­din suojelus”: Ikonin historia, som­mit­telu ja yhteis­kun­nal­li­nen merkitys

Ikoni “Juma­la­näi­din suojelus” (Pokrova)” luotiin Sulymin kylän Pokrovan kirkkoon, ja se on arvos­tettu esimerkki ukrai­na­lai­sesta barokista. Se val­mis­tet­tiin vuosien 1739 ja 1741 välillä, ja sillä on suuri kult­tuu­ri­nen, his­to­rial­li­nen ja suvun saa­vu­tuk­sia korostava merkitys. Se ei palvele vain uskon­nol­lista tar­koi­tusta, vaan myös ylistää Sulymin suvun hyviä tekoja, sillä se on lah­joit­ta­jan muotokuva (kti­to­ri­kuva). Tällaiset ikonit olivat suo­sit­tuja kasak­ka­het­ma­naatti-kaudella, jolloin hetmanit ja kasak­ka­joh­ta­jat tilasivat niitä koros­taak­seen paitsi uskoaan myös yhteis­kun­nal­lista asemaansa.

Ikoni on maalattu puu­le­vylle, jossa on levkas-pohjustus, öljy­vä­rein maa­lat­tuja osia, kul­tauk­sia ja hopeoin­tia. Sen koko on 110 cm × 78 cm. Alku­pe­räistä ikonia säi­ly­te­tään Sulymin gal­le­riassa Ukrainan kan­sal­li­sessa tai­de­museossa Kiovassa.

Ikonin keskellä on Neitsyt Maria kuvattuna perin­tei­sessä “Pokrova”-asennossa, joka korostaa hänen suo­je­li­jan rooliaan. Hän leijuu alt­ta­ri­sei­nän yllä enke­lei­den ja pyhi­mys­ten ympä­röi­mänä. Alhaalla, kunin­kaal­lis­ten ovien vieressä, seisoo eri yhteis­kun­ta­luok­kien edustajia, heidän jou­kos­saan pyhät Andrei Houkka, Epifanius, Romanos Melodisti sekä keisari Leo VI Viisas ja kei­sa­rinna Theophano Mar­ti­na­kia – hahmot, jotka ovat tyy­pil­li­siä Bysantin iko­no­gra­fialle. Näiden pyhi­mys­ten ja his­to­rial­lis­ten hen­ki­löi­den läsnäolo alle­vii­vaa taivaan ja maan välistä yhteyttä.

Erityistä huomiota kiin­nit­tä­vät myös Ivan Sulyma, Zapo­rižž­jan kasa­koi­den johtaja, ja hänen jäl­ke­läi­sensä. Ivan Sulyma on pukeu­tu­nut punaiseen juhla- ja soti­las­pu­kuun, jonka päällä hänellä on tum­man­si­ni­nen, kär­pän­nah­ka­reu­nuk­si­nen viitta. Viitta on kiin­ni­tetty fibulalla, mikä korostaa hänen aatelista syn­ty­pe­räänsä. Hän kuului vanhaan sotu­ri­per­hee­seen, jolla oli “Sulyma”-suku­vaa­kuna. Oikealla, keskellä, on hänen pojan­poi­kansa Semen Sulyma, Pere­jas­la­vin pol­kov­nikki, vihreässä kaf­taa­nissa. Juuri hän tilasi tämän ikonin. Vasem­malla on hänen vaimonsa Paraskeva Sulyma, Lubnyn pol­kov­ni­kin Vasyl Savytšin tytär.

Ikonilla on paitsi sakraa­li­nen, myös maallinen merkitys, sillä siinä on rea­lis­ti­sia muo­to­ku­via mer­kit­tä­vistä his­to­rial­li­sista hen­ki­löistä. Hahmojen joukossa on ker­jä­läi­nen, keisari ja kei­sa­rinna, ylpeä hetmani ja surul­li­nen kasakka – yksi­tyis­koh­dat, jotka lisäävät syvyyttä ja sym­bo­liik­kaa teokseen. Nämä henkilöt eivät vain edusta uskon­nol­li­sia teemoja, vaan myös kuvas­ta­vat aika­kau­den yhteis­kun­ta­luok­kien välisiä eroja, mikä korostaa 1600–1700-lukujen Ukrainan yhteis­kun­nan moni­muo­toi­suutta.

Korkean kirkon holvin alla, ylellisen barok­ki­tyy­li­sen kul­tauk­sen koris­ta­man iko­nos­taa­sin edessä, seisoo juh­la­vasti pukeu­tu­nut seu­ra­kunta. Etualalla nähdään keisari, aate­lis­nai­sia, kasakoita, heidän vaimojaan sekä papistoa. Tai­tei­lija, nou­dat­taen tilaajan toiveita, korostaa maallisia hahmoja, mikä tekee ikonista sekä uskon­nol­li­sen että lähes sere­mo­nial­li­sen teoksen. Ikoni ei ole vain sakraa­li­nen kuva, vaan myös osa hovi­kult­tuu­ria, jossa korostuu paitsi hen­gel­li­nen merkitys, myös Sulymin suvun korkean aseman julkinen ilmen­ty­mi­nen.

Ikoni “Juma­la­näi­din suojelus” (Pokrova) on uskon­nol­li­nen esine, mutta se toimii myös tärkeänä his­to­rial­li­sena ja kult­tuu­ri­sena doku­ment­tina. Se on mer­kit­tävä esimerkki ukrai­na­lai­sesta barokista, jossa yhdis­ty­vät sakraali taide ja rea­lis­ti­nen his­to­rial­lis­ten hen­ki­löi­den kuvaus.