Kevät on tulossa. Valoa on jo enemmän päiväsaikaan kuin kuukausi sitten. Kevään tulo yhdistetään laskiaiseen ja pääsiäiseen valmistautumiseen. Koko kristillinen maailma puhuu paastosta eri muodoissaan pääsiäistä edeltävänä aikana. Ortodoksisessa kirkossa paasto näkyy hyvin ruoan tarjonnassa, jumalanpalvelusten teksteissä ja opetuksessa. Paasto on oivallinen hetki pohtia suhdettamme muihin ihmisiin – perheenjäseniin, ystäviin ja työkavereihin.
Meillä ihmisillä on usein taipumus puhua toisten tekemistä vääryyksistä tai kritisoida heidän valintojaan. Saatamme huomata itsemme moittimasta muiden virheitä. Perheenjäsen saattaa arvostella toisen tapaa toimia tai olla toimimatta kotona. Työpaikalla voi syntyä pienoiskriisi, kun joku arvostelee toisen työntekijän toimintaa suurin sanoin. Ystäväpiirissä voi syttyä riita, jos joku puhuu toiselle loukkaavasti.
Keskustelu toisen valinnoista ei itsessään ole väärin. Virhe syntyy silloin, kun osoitamme toista sormella vain siksi, että hän ei tee asioita juuri niin kuin itse haluaisimme.
Sana dialogi tarkoittaa keskustelua toisen kanssa. Kasvokkain keskustellessa olemme samalla tasolla emmekä toisen yläpuolella. Vuoropuhelu auttaa ymmärtämään tilanteita, joissa olisimme itse voineet toimia toisin. Samalla saatamme oppia, että toisen valinta olikin juuri oikea sillä hetkellä.
Tulevan paaston aikana voisimme antaa itsellemme aikaa oppia keskustelemaan puolison, työkaverin, lapsen tai ystävän kanssa. Kun kuuntelemme toista, osoitamme arvostusta häntä kohtaan sellaisena kuin hän on. Kun toinen kokee tulleensa kuulluksi ja kunnioitetuksi, hän saattaa olla vastaanottavaisempi myös antamallemme palautteelle.
Keskustelu rakentaa – sormella osoittaminen hajottaa.
Ihmissuhteiden perusta on toisen kunnioitus. Antakaamme paaston aikana itsellemme aikaa oppia arvostamaan työkaveria, kuuntelemaan puolisoa ja kunnioittamaan ystävää.
isä Ioannis
kirkkoherra
(Kuva: Porin kirkosta)
(Tämä hartauskirjoitus on julkaistu Loimaan Lehdessä 15.2.)