Kukaan meistä ei ole täydellinen tai synnitön ja eihän elämämme ole ikinä tasaista. Se on aina joko kohti Jumalaa kulkemista tai Hänestä loitontumista. Tätä kuvaa myös venäläistyylisessä ristissä alimpana oleva vinopuu, joka osoittaa aina joko ylös tai sitten alaspäin. Mikäli me omassa elämässämme kuljemme pois Jumalasta, silloin olemme tehneet syntiä. Kaikki, mikä erottaa meidät Jumalasta ja lähimmäisistämme, on siis syntiä.
Katumuksen ensimmäinen vaihe on itsetutkiskelu ja oman elämäntilanteen pohtiminen. Meidän pitäisi pysähtyä hetkeksi paikalleen ja miettiä mihin suuntaan olemme elämässämme menossa. Jos ihminen kuvittelee olevansa täydellinen, niin silloin hän lopettaa yrittämisen ja alkaa aivan huomaamattaan kulkemaan väärään suuntaan.
Kun löydämme itsestämme piirteitä, jotka selvästi ovat itsemme ja Jumalan välissä esteenä, meissä pitäisi syttyä palava halu muutokseen. Meidän tulisi haluta korjata suuntaamme. Eräs kauneimmista kuvauksista, joka liittyy juuri katumukseen, on Kristuksen vertaus tuhlaajapojasta. Siinä poika lähtee isänsä luota muille maille ja haaskaa siellä kaiken omaisuutensa maallisissa riennoissa. Kun hän sitten köyhänä sikopaimenena muistelee isänsä kotia, hän kokee mielenmuutoksen ja haluaa palata takaisin kotiin. Ja kun tämä tuhlaajapoika on saapumassa kotiin, häntä ei ole vastassa armoton ja vihainen, vaan armahtava ja rakastava isä. Tuhlaajapojan vertauksen tavoin myös meidän tulisi tällä tavoin osallistua katumuksen mysteerioon. Ensin tulee tehdä mielenmuutos eli meissä tulee olla palava halu muutokseen. Sitten lähdemme kirkkoon, jossa tapahtuu tämän mysteerion seuraava askel eli keskustelu papin kanssa ja sitä seuraava varsinainen synninpäästö.
Katumuksen sakramentista on aina hyvä sopia papin kanssa etukäteen. On myös yleinen käytäntö, että jokaisella on oma rippi-isänsä eli tietty pappi, jonka luona käydään säännöllisesti katumuksen sakramentissa. Hänen kanssaan voi muutoinkin käydä keskusteluja hengellisistä ja muistakin asioista. Se, että käydään saman papin luona, on siinäkin mielessä hyvä asia, että tuolloin pappi pystyy seuraamaan rippilapsensa hengellistä kehittymistä ja näin antamaan oikeita neuvoja. Jos ajattelemme asiaa maallisen esimerkin kautta, niin onhan ihmisen hyvä käydä myös saman lääkärin luona, koska tämä tuntee henkilökohtaisen potilashistorian ja voi aina tilanteen mukaan määrätä oikeanlaista lääkettä.
Katumuksen sakramenttiin tullessamme meillä täytyy olla jotain sanottavaa, koska olemmehan omasta tahdostamme siihen saapuneet. Papin tehtävä ei ole siinä tilanteessa ryhtyä kuulustelemaan, vaan hänen tehtävänsä on tarvittaessa johdatella keskustelua siihen, että tuomme Jumalan eteen sydämellämme olevat asiat. Joskus voi olla niinkin päin, että pidämme sellaisia asioita synteinä ja omina vikoina, mitkä todellisuudessa eivät ole sitä.
Katumuksen sakramentin yhteydessä puhutaan myös “rippisalaisuudesta”. Tämä tarkoittaa sitä, että papilla on vaitiolovelvollisuus kaikista asioista, joita katumuksen sakramentissa ja muutoinkin henkilökohtaisissa keskusteluissa on käyty läpi.
Varsinainen katumuksen sakramentti päättyy synninpäästörukoukseen. Meidän ei siis enää tarvitse murehtia tekemiämme syntejä, mutta se ei oikeuta meitä tekemään niitä uudestaan. Katumuksessahan kysymys on mielenmuutoksesta, jolloin me katumuksen kautta olemme ottaneet uuden suunnan elämällemme. Ehtoollisen tavoin katumuksen sakramentti on sellainen, että siihen on hyvä osallistua säännöllisesti. Erityisesti ihmiset osallistuvat katumukseen suuressa paastossa ennen pääsiäistä.