Suomen ortodoksisen kanttorikuoron juhlakonsertti perjantaina 8.9. klo 19.00 Uspenskin katedraalissa (Kanavakatu 1)
Suomen ortodoksinen kanttorikuoro juhlistaa kirkon merkkivuotta juhlakonsertilla, jossa kuullaan kanttorikuoron uuden, vuoden 2023 lopulla julkaistavan levyn ohjelmistoa. Äänite itsessään kunnioittaa Ortodoksisten kanttorien liiton viime vuonna vietettyä 90-juhlavuotta.
Konsertissa kuullaan harvinaisempaa ortodoksista kirkkomusiikkia – illan säveltäjänimiä ovat muun muassa Alfred Schnittke, Arvo Pärt, Cyrillus Kreek, Andrei Bondarenko, Leonid Bashmakov, Boris Jakubov ja Tatyana Yashvili.
Tatyana Yashvili on ukrainalainen, tällä hetkellä Itävallan Grazissa sotaa paossa oleva säveltäjä, jolta kanttorikuoro tilasi teoksen ”Ylistäkää Herraa taivaissa” nimenomaan uutta levyä varten. Tämän sävellyksen lisäksi Yashvilin omaleimaisesta tuotannosta kuullaan kerubiveisu sekä Pyhä Jumala -veisu. Nuoria suomalaissäveltäjiä edustavat ohjelmistossa Aleksi Suikkanen sekä Heikki Hattunen.
Juhlakonserttiin on vapaa pääsy, käsiohjelmamaksu on vapaaehtoinen. Kuoroa johtaa diplomikuoronjohtaja Rita Varonen.
Konserttia voi seurata myös suorana verkkolähetyksenä Helsingin ortodoksisen seurakunnan YouTube -kanavalta.
Ortodoksinen kamarikuoro: Tomos 100 -konsertti lauantaina 9.9. klo 19.00 Kallion kirkossa (Papinkatu 2)
Ortodoksinen kamarikuoro juhlistaa Suomen ortodoksisen kirkon sataa autonomista vuotta musiikillisella matkalla kirkkomme autonomian alkuvuosista nykypäivään.
Ortodoksisen kirkon ja kirkkomusiikin juuret ovat perinteessä. Eri aikakausien säveltäjät ovat vuoroin ottaneet etäisyyttä slaavilaiseen ja bysanttilaiseen traditioon, vuoroin lähestyneet sitä. Konsertissa kuullaan jumalanpalvelusveisuja eri vuosikymmeniltä. Konsertin juonnon on laatinut professori Maria Takala-Roszczenko.
Itsenäisyyden alkuvuosikymmeninä Suomen ortodoksinen kirkko pyrki vakiinnuttamaan asemaansa ja kehittämään omaa musiikillista perinnettään. Ortodoksista kirkkomusiikkia käännettiin ja sovitettiin suomen kielelle kirkkoslaavinkielisistä veisuista. Myös uutta sävellettiin jonkin verran – pääasiassa venäläiseen tyyliin itäisen ortodoksisen musiikin perinteitä heijastaen. Merkittäviä tämän aikakauden säveltäjiä olivat Aleksei Krasnostovski (1880-1967), Peter Akimov (1885-1956) ja Boris Jakubov (1894-1923).
Itsenäisyyden alkuvuosikymmeninä oli Suomen evankelis-luterilaisen kirkon käytännöillä jonkin verran vaikutusta: kansallisen yhtenäisyyden nimissä etsittiin jopa yhteistä sävelkieltä molemmille kansankirkoille. Valamon luostarissa oli käytössä rikas valamolainen sävelmistö. Slaavinkieliset veisut adoptoitiin suomennettuina osaksi Suomen kansallista kulttuuria. Monet valamolaiset veisut ovat edelleen aktiivikäytössä ja niitä voi kuulla missä tahansa ortodoksisessa pyhäkössä.
Arkkipiispa Paavali teki ennen piispaksi vihkimistään suuren työn sovittaessaan ja nuotintaessaan Valamon ja Venäjän kirkon veisuja suomen kielelle. Kaikkien kirkkokuorojen tuntema ”Homevigilia” vuodelta 1942 onkin melkoinen kokoelma juhlavia vigilian veisuja. Myöhemmin arkkipiispa Paavali kallistui yksinkertaisemman ja arkaaisemman sävelilmaisun kannalle, joka haki innoitusta ennemmin Bysantista ja Kreikasta kuin Venäjältä.
Kirkkomusiikilla on aina ollut suhde myös taidemusiikkiin, toisinaan kompleksinen. Monet jumalanpalvelusveisut sisältävät musiikillisia ja esteettisiä arvoja ja sopivat esitettäviksi konserteissakin. Jotkin sävellykset on alun perinkin sävelletty vain konserttikäyttöön, vaikka niiden nimet ja tekstit liittyvätkin jumalanpalveluksiin. Einojuhani Rautavaaran (1928-2016) Vigilia lienee näistä tunnetuin. Peter Mirolybov (1918-2004) sävelsi sekä taiteellisesti kunnianhimoisia jumalanpalvelusveisuja että konserttikappaleita. Virpi Leppänen käytti taitavasti vanhoja melodia-aiheita sävellystensä pohjana.
Viime vuosikymmeninä ovat kirkkomme piirissä toimineet säveltäjät tuottaneet uusia ja tuoreita teoksia Suomen ortodoksisen kirkon käyttöön. Leonid Bashmakov (1927-2016), Timo Ruottinen, Mikko Sidoroff ja monet muut ovat rikastuttaneet käytössämme olevaa kirkkomusiikkia uutta luoden, mutta traditiota kunnioittaen.