Teidän Kaikkipyhyytenne patriarkka Bartolomeos, arvoisat kuulijat!
Kolttakansa pohjoisimmassa Suomessa on kiitollinen Suomen ortodoksiselle kirkolle sen osoittamasta huolenpidosta. Kiitän myös Teidän Kaikkipyhyyttänne siitä rakkaudesta, jota olette osoittanut kansaamme ja sen historiaa kohtaan. Muistamme vielä hyvin vierailunne Sevettijärvelle edesmenneen arkkipiispa Johanneksen 70-vuotisjuhlan yhteydessä.
Puheessani tuon näkökohtia ilmastonmuutoksen vaikutuksista meille kolttasaamelaisille.
Saamelaiset ovat Euroopan unionin alueen ainoa alkuperäiskansa. Saamelaisten alkuperäiskansa asema on vahvistettu Suomen perustuslaissa, jonka 17 § mukaan saamelaisilla alkuperäiskansana on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Saamelaisilla on ollut vuodesta 1996 lähtien kotiseutualueellaan kieltään ja kulttuuriaan koskeva perustuslain mukainen itsehallinto. Saamelaisten itsehallintoon kuuluvia tehtäviä hoitaa saamelaisten vaaleilla valitsema parlamentti, Saamelaiskäräjät. Kolttien kyläkokous, Saaʹmi siidsååbbar, puolestaan on kolttasaamelaisten perinteinen ja ikiaikainen itsehallintojärjestelmä, joka pitää sisällään kolttasaamelaisten kylien yhteiset kyläkokoukset, jotka ovat järjestelmän ylin päättävä elin, sekä kokouksissa kolmeksi vuodeksi kerrallaan valittavat kyläkohtaiset kolttaneuvostot. Kyläkokousjärjestelmää johtaa kolmen vuoden välein vaalilla valittava kolttien luottamusmies.
Saamen kielet ovat Euroopan alkuperäiskieliä, joita puhutaan Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Venäjällä. Kaikki Suomessa puhutut saamen kielet, koltansaame, inarinsaame ja pohjoissaame, ovat uhanalaisia kieliä, mutta häviämisvaarassa ovat erityisesti koltansaame ja inarinsaame. Me kolttasaamelaiset olemme saamelaisten pieni vähemmistö. Koltansaamen kieli ja kulttuuri ovat erittäin uhanalaisia: joidenkin arvioiden mukaan koltansaamea puhuu enää noin kolmesataa henkilöä. Koltansaamen kieltä on elvytetty ja elvytetään esimerkiksi kielipesätoiminnan ja muun muassa Saamelaisalueen koulutuskeskuksen aikuisille suunnattujen lyhytkurssien ja vuoden kestävän koltansaamen kielen ja kulttuurin opintojen avulla. Sevettijärvellä on edelleen elävä kieliyhteisö, jota tulisi hyödyntää myös kielenelvytystyössä. Aktiivinen kieliympäristö on kielen ja kulttuurin säilymisen elinehto, ilman sitä kieli kuihtuu ja kulttuuri sulautuu valtakulttuuriin askel kerrallaan. Pienen kansan kielen ja kulttuurin sulauttaminen valtakulttuuriin voi tapahtua vähinerin ilman suurempaa huomiota, kun se tapahtuu usealta taholta samaan aikaan nakertamalla.
Suomessa saamelaisten kotiseutualue sijaitsee Napapiirin pohjoispuolella ja meidän kolttasaamelaisten kolttalaissa määrittelemä koltta-alue Inarin kunnassa. Olen poromies Näätämön paliskunnassa Inarin kunnan pohjoisosassa, paliskuntamme rajoittuu etelässä Inarinjärveen ja pohjoisessa Utsjoen kuntaan sekä Norjaan. Täällä paikalla on myös nuori poronhoitaja Kaisja Semenoja Vätsärin paliskunnasta, joka on meidän naapuripaliskunta itäpuolella rajoittuen Norjaan ja samoin etelässä Inarinjärveen. Paliskunnissamme harjoitetaan kolttasaamelaista poronhoitoa, työkielenä on koltansaame. Poronhoito perustuu kestävään luonnonlaitumien käyttöön, poromäärät täytyy sopeuttaa laidunten kestokykyyn ja hyvin tärkeää on porojen luontaisen laidunkierron mahdollistaminen. Laitumet jaetaan pääsääntöisesti kesä- ja talvilaitumiin, jolloin porot palkivat kesällä paliskunnan pohjoisosien puuttomilla tuntureilla ja
soilla sekä talvisin poroerotusten jälkeen eteläosissa metsäisillä outamailla, jossa tärkein ravintoaine on jäkälä.
Arktinen alue lämpenee muuta maailmaa nopeammin. Tutkimusten mukaan ilmasto alueellamme lämpenee kaksi kertaa, joidenkin tutkimusten mukaan jopa neljä kertaa, nopeammin kuin muualla maailmassa. Saamelaisten elinkeinot ja kulttuuri ovat kehittyneet arktisissa olosuhteissa. Talvella – kuten kaikilla saamelaisten kahdeksalla vuodenajalla – on oma tärkeä merkityksensä elämäntapakulttuurissamme. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen voidaan nähdä saamelaisille kulttuurisena muutosprosessina. Nykyvauhdilla muutos on nopeampaa kuin mihin kulttuuri voi sopeutua.
Arktiset alkuperäiskansat ovat havainnoineet olosuhteiden muuttuneen ja ovat joutuneet sopeuttamaan elinkeinojaan muuttuviin olosuhteisiin. Tutkimusaineiston mukaan havaitut muutokset koskevat erityisesti vuodenaikojen pituuksia, talven lämpenemistä ja kasvillisuuden ja sääolosuhteiden muuttumista. Tällaista havainnointia me poromiehet teemme päivittäin, jotta pystyisimme reagoimaan laidunten käytettävyyteen vaikuttaviin tekijöihin. Esimerkiksi alkutalven suojasää ja vesisade voi pilata koko talveksi tiettyjen alueiden hyödyntämismahdollisuuden porojen paimennuksessa. Ilmastonmuutokseen sopeutumisen keinoiksi olemme joutuneet ottamaan lisäruokinnan, teknologian hyödyntämisen, siitajärjestelmän käytön ja olemme
joutuneet myös muuttamaan porotyömallia pysyvästi. Sopeutumistoimilla on ollut kulttuurisia ja yhteisöllisiä vaikutuksia.
Olosuhteiden muutoksilla ja sopeutumistoimilla on ollut perinteistä tietoa heikentävä vaikutus, ja sääolosuhteiden arvaamattomuus on lisännyt onnettomuusriskejä ja muuttanut perinteisen vuodenaikaiskierron jäsentymistä. Enää ei voida vanhojen merkkien mukaan tehdä päätelmiä tulevista olosuhteista – talven tulo on hyvin vaihtelevaa, lumen koostumus on muuttunut ja lämpötilavaihtelut ovat todella suuria. Arktisten alkuperäiskansojen havainnot ovat hyvin yhteneväisiä meidän saamelaisten havaintoihin.
Tutkimuksissa on osoitettu, että poronhoito on elinkeinona sopeutuvainen ilmastonmuutokseen, mutta hyvin uhanalainen kulttuurisena elämäntapana. Me saamelaiset olemme huolissamme perinteisen tiedon säilymisestä ja siirtymisestä sukupolvelta toiselle ilmastonmuutoksen, kilpailevien maankäyttömuotojen, taloudellisten reunaehtojen ja lainsäädännön luomassa ristipaineessa. Tähän kulttuuriseen muutokseen on luotava opetuksessa ja viranomaistoiminnassa keinoja, joilla voidaan tukea saamelaisten perinteisen tiedon säilymistä ja siirtymistä sukupolvelta toiselle. Onneksi perinteinen tieto on vähitellen nousemassa samanarvoiseksi muiden tieteentoimijoiden äänen kanssa.
Ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja sopeutumiseen tähtäävissä menetelmissä on huomattavia kielteisiä vaikutuksia meille saamelaisille. Vihreän siirtymän nimissä tapahtuva tuulivoimarakentaminen, uudet kaivokset sekä ympäristöresurssien siirtäminen pois saamelaisyhteisön käytöstä vaikuttavat suoraan, epäsuorasti tai välillisesti saamelaiskulttuurin elinolosuhteisiin ja sopeutumismahdollisuuksiin. Kustannusten kasvu, investointitarpeet ja perinteisten elinkeinojen harjoittamisen vaikeutuminen ovat suoraa seurausta näistä mahdollisista suurista ympäristöhankkeista. Me kolttasaamelaiset emme halua maillemme tällaisia kulttuuriimme ja elämäntapaamme kuuluvien elinkeinojen eli poronhoidon, kalastuksen, metsästyksen ja keräilyn edellytyksiä uhkaavia hankkeita. Kulttuurimme on jo nyt äärimmäisen uhanalainen. Puhdas luonto ja vesi on alueemme suuri rikkaus, vastustamme jyrkästi pyhän luonnon riistämistä ja luontokadon edistämistä.
Ilmastonmuutos on globaali uhka koko ihmiskunnalle, alkuperäiskansat ja siinä me pieni kolttasaamelainen vähemmistö olemme ensimmäisinä kärsimässä sen negatiivisista vaikutuksista. Teemme osamme tämän ilmiön hillitsemisessä, mutta toivomme, että ne todelliset vastuulliset tahot tekevät enemmän ja jättävät elinympäristömme rauhaan ja toimimaan tärkeinä hiilinieluina ja puhtaan luonnon resursseina.
Teidän Kaikkipyhyytenne, haluan tässä yhteydessä tuoda esille huolen, joka meillä on koskien lähellä rajaa Norjan puolella sijaitsevaa pyhän Georgioksen kappelia. Se on rakennettu 1500-luvulla ja tradition mukaan ollut pyhittäjä Trifonin Petsamolaisen käytössä. Kappelin ja maa-alueen omistaa paikallinen kunta. Nyt moneen vuoteen emme ole päässeet rukoilemaan tuohon historialliseen kappeliin, joka on aina ollut rakas paikka kolttakansalle. Ymmärrän, että Norja
kuuluu arvoisan metropoliitta Kleopaksen alueeseen enkä lainkaan luule hänen vastustavan kappelin käyttöä. Tahdon tässä vain saattaa Teidän Kaikkipyhyytenne ja arvoisan metropoliitta Kleopaksen tietoon, että aiomme vedota kunnan viranomaisiin, että kappeli saataisiin ainakin kesäaikaan auki ja että me kolttasaamelaiset ja muut pyhiinvaeltajat voisimme ajoittain rukoilla siinä. Pyydämme tässä pyhiä esirukouksianne.
Kiitos!
Veikko Feodoroff, kolttien luottamusmies